Hansi Skoteissa

Pekka Haavisto presidentiksi 2012 (Ultra Bra: Hei kuule Suomi)

2012-01-30T23:16:00.000Z

Olisipa ihanaa, jos olisi itsekin päässyt näkemään sen Ultra Bran keikan tänään. Toivottavasti sinne päässeillä, kuten esim. Tiina-siskolla, oli superkiva ilta.

Aika kone.

2012-01-30T08:29:00.009Z

Aikakone ja aika kone ovat eri asia. Jänniä nuo yhdyssanat.

Ihan tähän alkuun: mulla näkyy tuolla mun blogin alakulmassa jotain mainoksia, enkä keksi miten saisin ne pois. Mulla ei ole mikään hiton AdSense käytössä ja jos jotain mainostan blogissani niin en saa siitä rahaa ja jos saisinkin, mainostaisin siinäkin tapauksessa ainoastaan tuotteita, joista oikeasti diggaan. Anyway, miten saan noi mainokset huishelvettiin tuolta?!

Tiedättekö sen tunteen, kun on samassa kuussa mennyt muuton vuoksi vuokra, takuuvuokra, muuttofirman lasku ja kaikki edellisen kämpän laskut ja sitten yhtenä kauniina aamuna läppäristä rupeaa tupruttamaan mustaa savua ja olkkarissa haisee palanut muovi? No en minäkään sitä tunnetta ennen tiennyt, mutta nytpä tiedän. Se tunne ei ole kiva, varsinkaan kun samalla menettää 20 sivua tekstiä - onneksi deadlineen on vielä pari kuukautta! Peräänkuulutan siis niitä varmuuskopioita ja itse olen ehkä oppinut läksyni.

Läppärini on ollut kanssani lähes kolme vuotta. Käytän sitä paljon ja sen huomaa. Näppäimiä näppäimistöstä puuttuu kaksi, molemmat rakkaan Bombon irroittamia. Sen lisäksi näppäimistöllä on kaikenmoista moskaa ja paskaa. Käsittelen läppäriä kuin mitä tahansa muutakin työkulua ja sen kyllä huomaa.

En ole mikään läppärihifistelijä, haluan vain koneen joka sopii käyttötarkoituksiini. Niihin ainoat vaatimukseni ovat hieman suurempi (17" riittää) näyttö, Windows seiska ja muistikortinlukija. En jaksa väännellä niiden johtojen kanssa kun siirrän kuvia koneelle ja siksi haluan koneen, joka ymmärtää muistikortteja. Sen lisäksi myös HDMI slot -on tärkeä, koska saan sillä tietokoneen yhdistettyä telkkariin ja voin katsella sitten isommalta ruudulta suomalaista elokuvaa ja telkkaria netin kautta. Toisaalta onhan tuossa telkkarissakin netti ja ainakin Youtube toimii hyvin, mutta helpompi sitä on käyttää koneen kautta.

Olen varsin kiintynyt HP:n koneisiin. Ensimmäinen läppärini oli HP ja niin oli tämä toinenkin. Jos olisin varakkaampi saattaisin siirtyä Applen puoleen, mutta PC:n helppokäyttöisyys ja hinta vetävät puoleensa. Kuten sanoin, haluan suuremman näytön läppäriini, koska se ajaa valtaosan ajasta pöytäkoneen virkaa ja vaikka se siirtyy kotona ahkerasti huoneesta toiseen, ei se käy kodin ulkopuolella kuin aniharvoin. Siksi suurempi paino ei minulle ole kummoinen ongelma.

Macbookeja selaillessa niiden hinta huovutti niskakarvani. Siinä missä 17" näytöllä leveilevät PC:t saa halvimmillaan noin 300-400 punnalla, oli halvin saman kokoinen Macbook 2099 puntaa. Siis yli viisinkertainen hinta! Enemmän ku mun seitsemän kuukauden vuokrat! Vaikka Macit ovat kivoja ja pienemmällä näytöllä miniläppärin saa jo alle tonnilla, on hinta kuitenkin niin suolainen, etten voi mitenkään itselleni perustella noiden summien maksamista läppäreistä. Halvin Macbook on sekin yli 800 puntaa ja sen lisäksi, että tuolla hinnalla saa kaksi normaalikokoista läppäriä, en myöskään halua miniläppäriä jokapäiväiseen käyttöön.

Jos olisin rikas hankkisin ehkä sen Macin. Aina kun Facebookissa tai muualla sosiaalisessa mediassa puhuu läppärin hankinnasta, on joukko omenauskovaisia kertomassa kuinka se todellakin on hintansa väärti. Se on vähän sama kuin se, kun tänne laittaa reseptin ja jonkun on pakko kertoa mulle miten oisin senkin reseptin voinut tehdä karppiversiona (pitsapohjankin voi korvata raastetulla kukkakaalilla ja parmesaanijuustolla.. eh). Uskovaiset...

Niinpä siis luonnollisesti pysyttelin jo hyväksi havaitsemassani HP:ssä.Kaksi aiempaa läppäriäni ovat olleet HP:n entertainment -läppäreitä ja tämä on HP:n G series -läppäri. Tarkoitti mitä tarkoitti, niin tämä on niiltä itselleni tärkeiltä ominaisuuksilta melkolailla samanlainen kuin entiseni. Näytössä on tuumia 17, muistikortinlukija löytyy ja hintaa oli päätä huimaavat 499 puntaa.

Tällä kertaa lainahakemus Bank of Momista hylättiin, mutta siitä huolimatta nykyaikana yliopistossa läppäri on vähän kuin pakollinen. Itse en halua tehdä töitä yliopiston tietokoneilla ellei ole pakko ja saan paljon enemmän tehtyä kotona oman läppärin äärellä - ainakin mitä esseekirjoittamiseen ja portfolioon tulee. Niinpä hylätyn lainahakemuksen jälkeen kajottiin siihen säästötiliin, mihin saa koskea vain hätätapauksessa. Olihan tämäkin jonkinlainen hätätapaus, mun läppäristä tuli mustaa savua ja tarvitsen läppärin. Eli siis se hätävarasäästötili, joka on siellä äkillistä sairastapausta tai kodittomuutta varten on nyt tyhjä. Sen tuomasta ahdistuksesta voi kertoa joskus toiste, koska ainahan kaikilla joku hätärahasto pitäisi olla. Nyt kuitenkin nautin uuden läppärin tuoksusta.

Ostin oman uuden läppärini Argosilta, koska sellainen sijaitsee alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ja se on aika edullinen kauppa. Edelliseen verrattuna tämä uusi läppäri on paljon kevyempi ja kivempi kun on uudemmassa kunnossa.

Kertoisin kaikista sen ominaisuuksista, mutta en minä niistä kaikista ymmärrä. Olen nörtti, mutta siinä geek -merkityksessä, en siinä nerd -merkityksessä, ja niinpä tietotekninen kieli on minulle siansaksaa. Steffu kuitenkin sanoi, että tämä on ihan hyvä läppäri ja ominaisuuksiltaan kuulemma jotenkin parempi kuin savuava läppärini. En tiedä miten tämä on parempi, mutta ainakaan tästä ei tule mustaa savua ja kuulu tulipalon ääniä. Niin ja kaikki näppäimet on tallella. On ne muutkin ominaisuudet kuulemma parempia, en mä tiedä, mutta uskon Steffua, joka on nörtti sanan jokaisessa merkityksessä.

Niin ja se esti mua ostamasta sellaisen sata puntaa kalliimman kun se oli kuulemma huonompi, mä vaan tykkäsin kun se oli lila. Se on se helppous kun ei ymmärrä näitä ominaisuuksia - voi ostaa söpön koneen ja olla siihen ihan tyytyväinen.

"Catwatch"

2012-01-29T19:22:00.000Z

On sellaisia tilanteita, raportoinnin arvoisia tilanteita...

Kuten se, kun kissa jäi kiinni vakoilusta.

Sitten se yritti vielä söpöstellä tiensä pois vastuunottamisesta. Kun se ei toiminut se Halla-Ahon tavoin sai itkumaukuraivarit ja syytti meitä ajojahdista. Anteeksi kissa.

Kuuroa nukkuvaa kissaa ei saa häiritä. Lapussa lukee "Do not disturb the cat".

Kissa rappukäytävässä otti törkeästi käyttöönsä jonkun viattoman lapsen pedin. Tämä on entisestä kämpästä ja tästä tulee aina mieleen tämä kirjoitus.

Ikkunasta kissa törkeästi vakoilee ohikulkijoita.

Kissa viettää joulua epäilyttävällä tavalla.

Tämä kissa asuu yliopiston kupeessa ja käy nukkumassa ja käveleskelemässä yliopiston eri rakennuksissa. Hänen nimensä on Miller ja hän on jo vanhuuden höperö. Mahdollisesti myös autistinen.

Kitler-kissa.

Tämä kissa ei osaa maukua. Sanoo vaan "kah, kah".

Tämä kissa vaanii ja seuraa viattomia ohikulkijoita.

Oli sellainen problemaattinen tilanne jonkin aikaa sitten siis, että oli havaintoja kissoista. Oli paljon raportoitavaa, mutta ei kelle tai mihin raportoida. Järkimiehenä avopuolisoni, tuo viisas uros, päätti tehdä asialle jotain. Hän päätti perustaa virallisen foorumin kissahavainnoille.

Naamakirjalaiset siis, jos haluatte raportoida kuvin tai ilman, missä näitä nelijalkaisia hännäkkäitä olette tähyilleet, on kaikille avoin yhteisö naamakirjassa nimeltään "Catwatch".

Raportoidakaan ei ole pakko, voi vaan seurata.

Ja vaikka ei kiinnosta liittyä, niin nyt ainakin olet kuullut tästä.

Sen lisäksi vielä avautuminen. Siis yritän tässä parhaillani saada jonkinlaista kriittistä review -artikkelia aikaan ja ärsyttää tässä lähdepaperien etsiessä tässä kyseisessä aihepiirissä toistuva ilmiö: itsensä siteeraaminen. Siis ihan oikeasti, luen artikkelia jonka lähdeluettelossa on siteerattu omaa tutkimusta enemmän kuin muita lähteitä yhteensä. Tämä on siis kirjoittanut oman kriittisen artikkelinsa tästä aiheesta ja luulin löytäväni tästä hyviä lähteitä ja ideoita, mutta tämä onkin luokkaesimerkki siitä, miten ei tulisi toimia. Kirjoita kriittinen review -artikkeli, jossa lähinnä vain ylistät omia töitäsi. Ärrr...

Kiitos loppu. Ärräärrräärrrr!

Kolmastoista nuotti.

2012-01-29T09:57:00.000Z

13th Note on yksi Glasgown vegeravintoloista, se sijaitsee King Streetillä Trongaten kupeessa keskustan itäisellä puolella.

13th Note on ravintola, baari, pubi ja yökerho. Alakerrassa järjestetään useampi keikka viikkoon ja onpa siellä pari suomalaistakin bändiä joskus esiintynyt. Musiikin saralta 13th Note on omistautunut Underground -musiikille ja henkilökohtaisesti valtaosa esiintyjistä ei ole itselleni tuttuja. Painotus on vaihtoehtomusiikilla ja bändien laatu tuntuu vaihtelevan aivan loistavista korvakäytävänpahoinpitelijöihin.

Tämän postauksen kuvat ovat eiliseltä. Äänestämisen jälkeen suuntasin Stephenin kanssa kolmanteentoista nuottiin ja vaikka alla olevassa kuvassa on tuoppi oli se toki vain ruokajuomana ja vierailun tarkoitus oli ruoka eikä juoma tai musiikki. Eilisen esiintyjä ei nopealta kuulemalta ainakaan hyväillyt omaa simpukkaa (ehhehhe, tajusitteko?).

Kolmannentoista nuotin ruokalistahan on aivan täysin vege. Jotkut ruokalistan ruoat ovat lakto-ovoja, mutta ellei erikseen merkitty, on ruoka vegaanista. Stephen ja minä aloitimme ruokailumme ottamalla alkupalaksi herby meatballseja tomaattisessa kastikkeessa kera valkosipulileivän. Nämä oli ihan käsittämättömän hyviä.

Joillain ihmisillä on muuten ongelmia sen kanssa, että kasivssyöjät syövät lihaa tavoittelevia ruokia. Siis argumenttiin 'miksi edes olla vege jos kuitenkin syö tofumakkaraa ja soijajauhelihaa' törmää ihan käsittämättömän usein. En ole ikinä oikein tajunnut mikä ongelma siinä on, miksi se ei olisi jees. Siis herby meatballsit tai soijarouhe jauhelihan korvikkeena kuitenkaan tuskin maistuvat lihalle, vaan kun ne maustaa samoin tavoin kun sen lihan maustaisi, maistuvat ne samanlaiselle. Se maku minkä ihmiset mieltävät lihaan tulee monesti jostain ihan muusta kuin lihasta itsestään, esimerkiksi mausteista, aromivahventeista, sipulista, rasvasta ja niin edellen.

Tämän lisäksi olettama, että kasvissyöjän pitäisi olla ihminen, joka ei pidä lihan mausta on kummallinen. Valtaosa kasvissyöjistä on kasvissyöjiä ihan muista syistä kuin siksi, että liha on pahaa. Vaikka itse saatoin joskus aloittaa kasvissyönnin, koska koulun siskonmakkarakeitto - jonka ajattelusta tulee vieläkin oksennuksen maku suuhun - aiheutti pakokauhunomaisia tunnelmia, niin tässä vuosikymmenen aikana on ehtinyt kasvissyönnin ympärille kehittyä kokonainen maailma erilaisia eettisiä ja aattellisia perusteluita. Voisin kirjoittaa kirjan syistä olla kasvissyöjä, eikä minun siinä tarvisi kertaakaan mainita tai edes väittää, että liha on pahaa. Vaikken itse muista mille liha maistuu, niin tuskin se silti pahaa on. Ainakin lihaa jäljittelevät vegetuotteet ovat usein hyviä. Lukuunottamatta vegemakkaraa, makkara ei ole hyvää.

Missään muodossa.

Pohdinnat sikseen. Pääruoaksi Steffu tilasi tofunuudeleita. Sain itse haarukallisen maistaa ja oli ihan käsittämättömän hyvää ja juuri sellaista oikein tehtyä tofua - siis ei raakaa! Tofu oli myös reilusti ja hyvin marinoitu, itse yleensä teen tofulle vahingossa huonon marinadin. Olen huono.

Itse tilasin pääruoaksi risottopalloja lemongrass -kastikkeessa. Nuo uppopaistetut pallot siis sisältävät risottoa. Tämä oli myös todella hyvää ja näin rehellisyyden nimissä joudun myöntämään, että tämän epäterveellisyyden huipentuman (eihän tämä edes niin paha ole?) olen tilannut jo kerran aiemminkin samassa paikassa. Ehkä seuraavalla kerralla tilaan sitten jotain muuta.

Stephen! Act concerned!

Naminaminami.

Tarkoitus ei ollut syödä ulkona, mutta Facebookin eräässä yhteisössä on sellainen kisa, jonne postaamalla ravintolaruokakuvan saattaa voittaa ilmaisen illallisen kahdelle jossain ravintolassa. Ei tuon voittaminen kiinnosta minua mitenkään älyttömästi, koska en tuosta ravintolasta ole ennen edes kuullut, mutta aivan älyttömän hyvä tekosyy olla kokkaamatta ja mikäs sen kivempaa kuin lauantain kunniaksi hieman rentoutua.

Lähden tänään käymään Edinburghissa.

2012-01-28T07:32:00.002Z

Tehtäväni matkallani on äänestää meille uutta presidenttiä. Minä tiedän ketä äänestän, valintaani en joutunut harkitsemaan, koska omat mielipiteeni ovat itselleni selviä ja äänestän ehdottomasti ehdokasta, joka on kanssani samalla planeetalla.

Postausta koristavat kuvat ovat ensimmäisen kierroksen äänestysreissulta, mutta tämä tämänpäiväinen toisen kierroksen äänestysreissu sujuu toki samoissa maisemissa. Joskin eri seurassa.

Cockburn streetistä voi repiä läppää loputtomiin.

Keli oli skotlantilaiseen tapaansa harmaa ja kurja.

Edinburgh on hauska kaupunki, se näyttää elokuvalavasteilta kun on niin epärealistisen idyllinen. Vain autot rikkovat sen tunnelmaa.

Samoja harmaita katuja kuljen tänäänkin, ehkä jopa juuri nyt kun luet tätä.

Oletko itse ikinä käynyt Edinburghissa?

Viimassa ja kylmässä kävellessämme Cafe Neron jengi pysäytti meidät antaakseen meille pienen maistiaisen kuumaa kaakaota. Tapahtuisipa tätä useamminkin.

Edinburghin vanhan kaupungin sydämessä sykkii sydän. Jos sen päälle sylkäisee, tuo se hyvää onnea. Niinpä aina kun tuon ohi kävelee näkee jonkun klimppaavan siihen. Särmikästä.

Tuossa kulmalla olevasta pubista saa ihan sikahyvän vegeaamiaisen.

Näitä suuria ja pieniä kujia ja katuja, joilla on ylihinnoiteltuja pikkubutiikkeja on Britannia pullollaan.

Ei se edustavin kuva.

Tuon tornin kello on aina kolme minuuttia etuajassa, etteivät ihmiset olisi myöhässä. Aina, paitsi Hogmanayna eli uutena vuotena.

Paluumatkalla joku oli pikkasen väsynyt.

Jäikö jollekulle epäselväksi ketä äänestän?

En ole Niinistöönkään täysin tyytymätön, mutta Haavistoon olen tyytyväinen.

Ennakkoäänestys tapahtuu omalla kohdallani tänään. Skotlannin ainoa äänestyspiste sijaitsee Edinburghissa ja on auki ennakkoäänille vain tänään ja ulkomailtahan viimeisenä äänipäivänä ei voi äänestää tietenkään mistään.

Tapansa mukaan äänestys tapahtuu Edinburghissa Apex -hotellissa. Ulkoministeriön sivuilta löytyy tarkemmat ohjeet.

Asiaa kindlestä

2012-01-27T12:29:00.002Z

Tämä on copypastettu IsoRy:n keskustelufoorumilta.

ISO ry kartoittaa suomalaisten opiskelijoiden määrää Iso-Britanniassa!

Olemme koonneet hyvin lyhyen ja ytimekkään kyselyn, jonka avulla kartoitamme suomalaisopiskelijoiden olinpaikkoja. Autathan meitä, aikaa kyselyn vastaamiseen kuluu noin 30 sekuntia, mutta tieto on tuhannesti sitä arvokkaampaa. Valtavan iso kiitos! :) (kysymykset ja kommentit: isory(a)isory.org) Kyselyyn voit vastata tämän linkin kautta parhaan arviosi mukaan omin sanoin!

Ja sitten itse asiaan...

Joululahjaksi saamani Kindle on ollut kovassa käytössä.

Yksi asia rakkaan Kindleni pakkauksesta tosin puuttui:

Niin siis häh? Mikä tuo on? No ständi tietty!

Sen löytäminen oli yllättävän vaikeaa, sillä Kindleille ei näitä löytynyt, mutta tämä on yleisesti kaikille e-lukulaitteille ja tableteille suunniteltu. Hintaa tällä oli päätä huimaavat 20 puntaa, mutta tämä oli pakkohankinta. Tai no pakkohankinta ja pakkohankinta.. voi se ihminen olla laiska kun kirjaa ei enää jaksa lukea kirjasta vaan e-lukulaitteesta, ettei tarvitse sivuakaan itse kääntää ja sitten sen lisäksi ei edes jaksa pidellä sitä lukulaitetta käsissään vaan pitää olla pidike.

Lukumukavuutta ja nettisurffailua tämä pidike auttaa ihan hirveän paljon. Sen saa tällä tapaa pystysuoraan asentoon.

Miksen ikinä muista ottaa kuvia päivänvalossa?

Laitteen saa pystyyn myös vaakasuorassa. Joku ehkä tykkää lukea näin, itse en. Nettisurffailun suhteen alla oleva asento on Kindlelle tosin parempi. Näin ainakin näppäimistö on suurempi ja kirjoittaminen helpottuu.

Pidike on suunniteltu niin, että kindlen saa näin "makuuasentoon" niin pysty- kuin vaakasuorassakin.

Suosittelen tätä tai jotain muuta pidikettä lämpimästi kaikille tablettien tai e-lukulaitteiden omistajille. Käyttökokemukseen tällä on yllättävän suuri merkitys ja etenkin sängyssä lukemisesta tulee hirmupaljon helpompaa.

Merkki oli siis Griffin. Omani on John Lewisistä. Kindleni on Kindle Fire, joka ei ole vielä Euroopassa myynnissä. Se on e-lukulaitteen lisäksi myös tabletti.

Tyhmä Winston

2012-01-26T16:21:00.000Z

Taas näitä päiviä kun en saa oikeaa blogipostausta aikaiseksi. Niinpä postaan eteen päin mitä Winston postasi Facebookiin jo jonkin aikaa sitten.

Stephen sanoi: "He rarely even plays. He is a lazy shit"

En allekirjoita jälkimmäistä lausetta. Winston on yksi maailman ihanimmista kissoista. Hän voi viettää tuntikausia istuen keittiön oven edessä toivoen, että joku avaisi sen. Hän tietää, että siellä on ruoka.

Alla olevassa kuvassa Winston imettää Oscaria.

Oscar on kans ihan tosi tyhmä. Rupeaa pikkuhiljaa ärsyttämään kun se nappaa tavaroita suuhunsa ja juoksee niiden kanssa johonkin. Löysin sellaisen "pesän" sohvan takaa. Siellä oli mun muistitikku, kolme kynää, pompula, pyörän avain ja kasa leluja ja Winstonin karvaa. Ja sit ku tyhjensin sen pesän niin Oscar maukui vierel,l3ä kovaan ääneen. Nytkin just käveli näppiksen päältä ihan muina miehinä, niin kuin tuo olisi asiallista ja normaalia käytöstä. En edes korjaa tosta vierellä -sanasta Oscarin kontribuutiota pois.

Siis monille kissoillehan jää tuollaisia outoja tapoja, joita täytyy toteuttaa äidistä luopumisen jälkeen. Niilo-kissa imee sellaisen viltin hapsuja, yhden kaverin kissa imee ihmisten hiuksia ja toisen katti omaa häntäänsä. Oscar imee Winstonin mahakarvoja. Ensimmäinen ajatushan on siis: aww söpöä, ei kun siis yök. Kuitenkin, tästä on ihan sikapaljon haittaa, koska Winstonin pitkät karvat menevät helposti takkuun kun Oscar imee niitä. Harjataan karvat kyllä lähes joka päivä, mutta silti välistä tulee isoja takkuja, jotka pitää leikata pois.

Käytiin pari päivää sitten pubiaamiaisella ja nauratti taas vaihteeksi tämä kun asioita ei voi sanoa täällä suoraan. Sain pubiaamiaisen völjyyn kupillisen ihan hirveän kitkerää kahvia. Tilasin cappuccinon ja sain ison kupin jotain kitkerän espresson makuista. Itse aamiainen oli tosi hyvä. Tarjoilija tuli kysymään aamiaisen jälkeen, että olimmeko tyytyväisiä. Vastaus ei voi olla "Aamiainen oli ihan hyvä, mutta kahvi aika kitkerää", koska se olisi niin tavattoman röyhkeää, vaan sen sijaan pitää sanoa: "Aamiainen oli todella hyvä, kiitos oikein paljon. Kahvi oli myös ihan hyvää, joskin hieman kitkerää, mutta aamiainen oli oikein hyvän kokoinen annos ja kovin maukas. Kiitos todella paljon". Tarjoilija vallan huolestui vastauksesta välittömästi ja saatiin molemmat uudet kupit kahvia, joiden aikana hän tuli kahteen otteeseen kysymään, jos kahvi oli nyt parempaa ja olimmehan tyytyväisiä. Pahaa se kahvi oli toisellakin kierroksella, mutta ei ainakaan ihan yhtä vahvaa kuin alkuun. Välillä hermostuttaa näissä tilanteissa se, etten vaan sano turhan suoraan mitä oikeasti yritän sanoa, koska en halua olla röyhkeä. Rivien välistä lukeminen ei ole täällä kenellekään ongelma ja joskus sieltä saattaa löytyä joku rivien välistä luettu juttu, vaikkei sitä tarkoitakaan. Esimerkiksi kun joku kysyy mitä kuuluu ja vastaa jotain muuta kuin hyvää tai erittäin hyvää tai mainiota, saattaa kysyjä luulla, että olet vähintään murtanut lonkkasi tai jäänyt junan alle.

Tämän kiinnostavan postauksen kuvat on otettu Steffun kännykällä.

Finnish Problems.

2012-01-25T17:30:00.000Z

Törmäsin sellaiseen tumblr -blogiin ja poimin sieltä iloksenne parhaat palaat kun pakkohan nämä on jossain jakaa, mutten tiiä missä muualla vois ku täällä. Jaan siis täällä.

Miksi kukaan keittäisi appelsiineja?

2012-01-25T10:11:00.006Z

Käy ostamassa kaksi suurta appelsiinia. Keitä appelsiineja kaksi tuntia

Keitä ainakin kaksi tuntia tai kunnes pehmeitä. Itselläni keittämiseen meni lähes kolme tuntia. Siksi keitin nämä jo eilen illalla.

Odottele keittämisen jälkeen kunnes appelsiinit ovat aivan kylmiä. Leikkaa appelsiineista kovat kantapalat pois ja pilko ne.
Leikatessa nämä tuoksuvat aivan ihanalle, teki mieli vaan puristaa niistä mehut ja juoda appelsiinimehuna.

Laita appelsiinit tehosekoittimesta läpi ja tee niistä tällaista mömmöä.

Laita uuni päälle 190 asteeseen.

Lisää tehosekoittimeen kuusi kananmunaa.

250 grammaa sokeria

Lisää myös yksi teelusikallinen ruokasoodaa ja toinen leivinjauhetta

125 grammaa kaakaojauhetta

300 grammaa jauhettua mantelia

Voitele kakkuvuoka ja laita hiukan mantelijauhetta ettei taikina tarraa kiinni.

Laita kaikki ainekset tehosekoittimen läpi. Kaada kakkuvuokaan ja laita uuniin keskitasolle.

Katsele patterin päällä lämmittävää kissaa ja tee kaikkea kehittävää kahden tunnin ajan. Sitten käy laittamassa foliota suklaahössön päälle suojellaksesi sen pintaa palamiselta.

Anna paistua vielä folioon käärittynä noin puoli tuntia, tarkastele kuitenkin välissä. Jos kakku vaikuttaa valmiilta ota se pois aiemmin ennemmin kuin poltat sen.

Anna kakun jäähtyä pari tuntia ja laita siihen sitten päällyste.

Näin maailman rumin appelsiinisuklaakakku on valmis. Valmistukseen ei tarvitse jauhoja eikä voita, sillä mantelijauhe korvaa ne. Tämä siis sopii täysin tarjoiltavaksi sille sukulaiselle tai kaverille, jolla on keliakia. Tai sitten vaan ihan itselleen, om nom nom.

Parasta nautittuna vaniljajäätelön kanssa. Tämän reseptin on inspiroinut Nigella Lawson, mutta valitettavasti en nyt juuri löydä sitä alkuperäistä reseptiä netin uumenista kun olen sen jo aikaa sitten johonkin tallettanut.

Edit: Löytyy täältä. Kiitos anonyymi.

Winstonkin tykkää leipoa.

Nyt kun tätä käsittämätöntä höttöä tänne nettiin suollan (hih, suoli), joudun istumaan kirjastossa. Mehän olemme siis vastikään muuttaneet, kuten täällä blogissa useaan kertaan on kirottu ja nettiä meille ei vielä ole saatu asennettua. Pian se tulee kuitenkin, harvinaisen pian. Siihen asti olen kirjaston netin ja ennakkoon otettujen kuvien varassa postaillessani. Onneksi ahkerana opiskelijana viihdyn kirjastolla paljon.

Eniveis, täällä kirjastolla istuessa törmää silloin tällöin kaikenmaailman ilmiöihin. Nyt parhaillaan vieressäni tietokoneella istuu ilmiö tuhiseva plösö. Minulla ei ole mitään tuhisevia plösöjä vastaan, tuhiskoot menemään. Kuitenkin, minulla on jotenkin hieman erilaiset näkökannat siitä miten kirjastoissa tulee ja ei tule käyttäytyä. Viimeisen puoliskotunnin aikana plösö on tuhonnut viisi pientä sipsipussia, juonut puolentoista litran pullon kokista, röyhtäillyt lukemattomia kertoja ja pieraissut kerran. Okei, ei se ole pieraissut, mutta ei kummastuttaisi jos pieraisisi. Sen lisäksi se yskii ruoka suussa peittämättä suutaan käsivarrella tai paperilla tai muulla ja tuhisee ihan tuhottomasti. Tämä jostain syystä ärsyttää minua aivan valtavasti. Ehkä se ärsyttää siksi, että plösö vei työmotivaationi kun en yksinkertaisesti enää pystynyt keskittymään lukemiseen ja analysointiin ja palautteen kirjoittamiseen, kun plösö tuhisi ja yski ja kuitenkin päästeli äänettömiä pieruja, vaikkei minulla todistetta siitä olekaan. Sen lisäksi tässä on nyt jotain suuria puitteita henkilökohtaisessa hygieniassa. Se on ehkä jokaisen oma asia, mutta musta ei ole hirveän kiva haistella toisen pinttynyttä hikeä. Mä en tajua mikä vika ihmisillä on kun ei voida käydä aamulla suihkussa ja sitten pukea puhtaita vaatteita päälle ja laittaa sitä deodoranttia. Olenko muuten ainoa, jonka mielestä tällaiset jutut kuten sipsien ylensyönti pitäisi hoitaa kotona? Musta on ihan käsittämätöntä, että jonkun mielestä sipsien syönti kirjastossa tietokoneen äärellä on ok. Oma lukunsa on täällä vielä ne tyypit, joiden mielestä on ok syödä rasvakeittimen läpi tullutta ruokaa busseissa tai junissa tai metrossa niin, että koko hemmetin vaunu haisee rasvakeittimelle. Tuon näppäimistö on ihan rasvan peitossa, yök. Eikä tässä musta ole kyse muusta kuin oman ympäristönsä arvostamisesta. Niponiponiponipo.

Haluan muuten vielä painottaa, että plösöily liittyy puhtaasti käytökseen - ei ulkonäköön tai mihinkään muuhun triviaaliin ja plösö lakkaa olemasta plösö sillä hetkellä kun hän oppii käyttäytymään julkisilla paikoilla. Niponiponipo

Helpottipa tämä nipotus. Jos täällä olisi vapaita tietokoneita siirtyisin johonkin muualle nyt, mutta pakkohan tässä on töitä tehdä tuhinassa.

Meikkipussiostoksilla.

2012-01-24T10:26:00.003Z

Perussuomalaisten touhuja sosiaalisessa mediassa jo seuranneena en ollut yllättynyt kun sain törkyisiä viestejä eiliseen tekstiini. En aio julkaista niistä yhtäkään. Se ei ole kenenkään sananvapauden rajoittamista, vikinöille on paikkansa ja aikansa ja tämä blogi ei edusta kumpaakaan. Jatkakaahan siis matkaanne.

Tuotemerkki on Catseye London.

Näitä ei vaan voinut jättää hyllylle. Poistomyynnissä näiden yhteishinta oli 2.5 puntaa - ei ihan hirveän paha?

Näille on oikeasti käyttöäkin. Minulla ei ole nyt yhtään meikkipussia, mihin voisin laittaa kaikki yksittäispakatut luomivärit ja meikkikynät, kajaalit, mascarat ja muut pitkät puikkomalliset meikit. Tai siis minulla ei ollut, nyt on. Näille on siis joku tarkoituskin.

Tärähtänyttä krakakaula-Winstonia kiinostaa meikkipussit myös. Tai sitten se on se kamera. Heti kun ottaa kameran esille on Winston paikalla.

Joku voisi kysyä miksi julkaista näin huonolaatuisia kuvia, mutta älä sinä joku kysy kun en minä tiedä. VMP.

Samalla reissulla HMV -kaupan myynneistä tarttui mukaan muutakin krääsää. Klassikkoelokuvia ja pleikkaripeli.

Little Big Planet on The Simsin lisäksi ainoa videopeli, mistä tykkään. Tai no, musta myös Angry Birds on hyvä ja mun Kindlessä ja puhelimessa on sellainen Scrabble -sovellus joka on hyvä. Tosin se Kindlen Scrabble -sovellus ei tunnista kaikkia sanoja. Esim. "Slav" ja "Serb" eivät ole sen sanastossa, mutta se rasistinen N-sana on! Voisiko Amazon tarjota tälle jotain selitystä, kiitos! Hävisin sen pelin, missä oisin tarvinnut tuota "Slav" sanaa nimimerkki "Fatman911"ia vastaan. Olen pelannut Fatmanin kanssa useamman pelin ja vaikka tuossa pelissä on chat-mahdollisuus en ole ikinä jutellut hänelle. Voisikin joku kerta yrittää tutustua. Veikkaan, että se on amerikkalainen.

Ja sitten klassikkoleffa. Toivottavasti ehdin katsomaan tämän (ja noi kolme muuta leffaa) pian. Musta mikään ei ole parempaa ku aivot narikkaan -leffat pitkän ja uuvuttavan kirjastopäivän jälkeen.

Rupes heti tuon leffan bongaamisen jälkeen soimaan SE biisi päässä ja soi vieläkin. Kauankohan siitä on kun oon nähnyt ees tän! Tää oli muuten -75% ja loppuhintaa tuli leffalle yhden punnan. En ymmärrä miksi, eihän tällaista klassikkoleffaa ikinä pitäisi laittaa alelaariin!

Ai niin ja miksi kukaan keittäisi appelsiineja?

Kerron ehkä huomenna.

Ja jos surulliset uutiset kiinnostaa, niin jo muutama päivä sitten Savon Sanomat uutisoi city-Huuhkajan kuolemasta. Huuhkaja-parka kuoli todennäköisesti pululta saamaansa herpekseen. Itkuparku!

Kepeät mullat huuhkaja-parka :(

Nyt ei ainakaan tule perussuomalaista Suomea!

2012-01-23T07:49:00.007Z

Olin jo päättänyt, etten äänestä toisella kierroksella, jos siellä ei ole Haavistoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin valmis jättämään vapaaehtoisesti äänestämättä. Onneksi siihen ei kuitenkaan menty, vaan Haavisto porskutti sinne toiselle sijalle. Oikein itketti kun olin niin tyytyväinen. Politiikan seuraamisessa nämä ovat niitä ihanimpia hetkiä. Jos juuri sinua ei kiinnosta politiikka, niin mieti sitä oloa kun oma lemppariurheilujoukkue voittaa tärkeän pelin, suosikki tyyppi Putouksessa tai Idolsissa pääsee jatkoon tai vaikka kun se elämääsi liikuttanut leffa saa kultaisen palmun tai Oscarin. Siltä nyt tuntuu ja siltä ei tuntunut ollenkaan eduskuntavaalien aikaan. Tämä on ihana tunne ja mä olen tosi onnellinen, että on sen verran tolkkua porukkaa, että tässä kävi nyt ekalla kierroksella kuten kävi.

Pahin mitä nyt voi omasta mielestäni tapahtua on, että Niinistö voittaa vaalit ja vaikka siihen olen täysin varautunut henkisesti, kun Niinistön vaalibudjetti on yli miljoonan ja kampanjoitu on enemmän tai vähemmän aktiivisesti yli kuusi vuotta, verrattuna omaan suosikkiini Haavistoon, jonka budjetti on alle neljänneksen Niinistön budjetista ja kampanjoitu on vain hassut pari kuukautta. Kun Niinistö aloitti kampanjansa, et varmaan edes tiennyt kuka Haavisto on. Itse enemmän tai vähemmän aktiivisena politiikanseuraajana olin myös Haavistosta autuaan tietämätön, vaikka nimeen joskus olinkin ohimennen törmännyt. Niinpä olen henkisesti siis varautunut pahimpaan, mutta samaan aikaan toivon parasta. Niinistö ei ole kuitenkaan se pahin mahdollinen vaihtoehto nousemaan presidentiksi, olihan ehdolla Väyrynen ja Soinikin. Sanoin useaan otteeseen Tiina-siskolle vitsillä, että äänestän Väyrystä, mutta luulen hänen ottaneen minut tosissaan.

En haluaisi sen kummemmin lähteä ruotimaan Perussuomalaisia. On kuitenkin varmasti kaikille lukijoilleni tullut selväksi, että arvomaailmani ei ole perussuomalainen ja vaikka olen suhteellisen perus suomalainen, olen kaukana perussuomalaisesta. Aamulehden juttu nyt kuitenkin kutkutteli naurunystyröitäni ja pakotti hieman pohtimaan näitäkin. Tai ainakin jakamaan tietoutta.

Jutussa Aija Lehtoranta kertoo, että perussuomalaisiin liitetään paljon epäreiluja ennakkoluuloja, että heitä pidetään baarissa istuvina luusereina. Itse en kuvittele perussuomalaista baariin, vaan ihan kotisohvalle tai saunaan.Kaljapullo ja lenkkimakkara kuuluu kuvaan, samoin ehkä kirves tai haulikko. Tiedän toki, ettei tämä ole edustuksellinen kaikista persuista, olenhan näistä mystisistä olennoista jokusen tavannutkin.Eivät ne kaikki ole Hakkaraisia, mutta mikäs on Aija Lehtoranta naisiaan?

Kyllä kohut leimaavat, ilman muuta. Itse olen yrittäjä ja tutuistani 70 prosenttia on pienyrittäjiä, olemme ihan fiksuja ihmisiä emmekä mitään älämölömassaa

Aija Lehtoranta

Näissä kovissa argumenteissa on ihan hyvä muistaa, että kuka tahansa voi tituleerata itseään yrittäjänä kun on ostanut seitsemälläkymmenelläviidellä eurolla itselleen toiminimen.

Olen itse jonkin verran seuraillut joidenkin Perussuomalaisten tekemisiä naamakirjan puolella ja muualla sosiaalisessa mediassa, ja kun törmäsin tuohon Aamulehden juttuun saatteli nenästäni valuva räkä nauruni, koska Aija Lehtorannan nimi kuulosti ihan hirveän tutulta. Jos persut haluavat parantaa mainettaan, niin ensimmäisenä tulisi pitää huoli siitä, etteivät Aijat pääse käsiksi sosiaaliseen mediaan.

Vaikka nyt näinä päivinä mielessä liikkuu kovaa vauhtia politiikka, en silti aio tehdä blogistani poliittista kanavaani huudella mielipiteitäni. Tai ehkä teen tässä vaalien aikaan, kiinnostaako teitä? Tämä nyt vain mielestäni oli huutelemisen arvoinen juttu, onhan tämä surkuhupaisaa. Enemmän sitä surullista.

Näin vaalien välissä olen ihan kauhean tyytyväinen, ettei persuille mennyt kuin se noin 9 prossaa. Musta on ihanaa, että meillä ei ole perussuomalaisen presidentin vaaraa juuri siitä syystä, että huolimatta siitä millaisia osa persuista on, niin ne kovaäänisimmät on just niitä Aija Lehtorantoja.

Lisäys:

Perussuomalaisten touhuja sosiaalisessa mediassa jo aiemmin seuranneena en ollut yllättynyt kun sain törkyisiä viestejä tähän tekstiin. En aio julkaista niistä yhtäkään. Se ei ole kenenkään sananvapauden rajoittamista, vikinöille on paikkansa ja aikansa ja tämä blogi ei edusta kumpaakaan. Jatkakaahan siis matkaanne.

Asiallinen negatiivinenkin palaute toki julkaistaan, mutta sitä tässä vielä odotellaan. Onko järkeä valittaa siitä, että Persuilla on perse maine tavalla, joka pahentaa sitä mainetta?

Hait ovat delfiinejä, jotka eivät vielä ole tavanneet Pekka Haavistoa.

2012-01-22T07:49:00.004Z

Kuva täältä

Tämä nyt oli siis ainoa kuva, minkä löysin näistä tilastoista. Mitäs jos yritettäisiin me muut kuin riihimäkeläiset kohota noiden yläpuolelle? Äänestettäisiinkö tällä kertaa?

Kuva täältä

Mitäs jos Niinistö pääsee suoraan presidentiksi? Tai vielä pahempaa, toiselle kierrokselle yltävät Niinistö ja Soini? Eihän me kukaan sitä haluta!

Vaikka Winston ei onnistunutkaan tavoitteessaan, niin ei menetetä vielä toivoa siitä, että saataisiin hyvä presidentti jatkossakin.

Olkaa aktiivisia tänään. Tämä on tärkeää, vaikka onkin tosi viileetä olla "anarkisti" ja jättää äänestämättä.

Meillä ulkosuomalaisilla äänestyspäivä oli jo 14. päivä ja äänestin jo silloin ennakkoon.

Otsikon teksti on samaiselta naamakirjasivustolta.

Lounassalaatti!

2012-01-21T16:43:00.001Z

Ajatus keittoviikosta oli niin ku ihan älyttömän hyvä. Hitto oikeesti, kokonainen viikko ja joka päivä keittoa. Rupes hieman tökkimään kun katsoin jääkaappiin ja tarkoitus oli tehdä maissikeittoa. MAISSIKEITTOA?! Sen on oltava huono idea, koko ajatus ällötti. Sitä paitsi hernarista meni vähän maha sen verran sekaisin, että ihan oikeasti en enää ikinä syö keittoja. Tai en ainakaan enää tällä viikolla. Sitä paitsi teitä kaikkia varmaan kiinnosti kans keittoviikko aivan järjettömän paljon. Niin käsittämättömän huono idea, miksette kukaan rehellisesti sanoneet mulle maanantaina, että:

"Hanna hei, ihan oikeesti. Järki käteen. Et sä aio keittoa koko viikkoa syödä".

Mikään ei aiheuta känkkäränkkäpäivää yhtä hyvin kuin ajatus siitä, että joutuisi syömään vielä kuudentena päivänä putkella keittoa. Känkkäränkkäpäivissä parasta on se, jos joku hemmottelee.

Tänään itselleni joskus turhankin ominaiseen känkkäränkkäpäivään hemmottelun merkeissä vastasi rakas Steffu, joka loi minulle ihmesalaattinsa.

Salaattiin sisältyy siis kaikki, mitä olisi mennyt tänään tai huomenna vanhaksi.

Vegekinkkua, salaattia, tomaattia, leipäkuutioita, juustoa, raasteita. Ehkä paras salaatti, mitä olen syönyt niin pitkään aikaan. Ärsyttävintä salaateissa on se, että ihmiset eivät osaa tehdä niitä. Salaatin lautasen reunalla ei pitäisi olla mikään sellainen pakkopulla, vaan siitä voi helposti tehdä "jännittävän" ja yhtäkkiä sen syöminen ei enää olekaan sellainen tylsä taakka.

Täällä muuten monet ravintola uittavat salaattinsa viinietikassa. Mä en tajua mikä siinä etikassa täällä ihmisiä niin kostuttaa, itseäni se haju muistuttaa lähinnä kissan pissasta (valkoviinietikalla saa kissanpissan hajun haihtumaan, tosin ehkä parempi vielä on suuvesi).

Olisipa aina Steffu hemmottelemassa tällaisella lounaalla kun on känkkisränkkispäivä!

Ja olisipa aina jäämässä samaan aikaan vaan näin hyvin yhteen sopivia ruokia vanhaksi.

P.s. oikeesti... maissikeittoa pakastemaissista. Äly hoi!

Niin ja älkää hämmentykö. Muuton vuoksi tulossa on ennakkoon kirjailtuja postauksia ja kommenttien julkaisussa saattaa mennä hetki, kun uuteen asuntoon ei vielä ole nettiä saatu!

Keittoviikon Perjantai ja kissavideo.

2012-01-20T12:14:00.001Z

Winstonin muutto uuteen kotiin sujui Winston-mobilessa. Valitettavasti ulkona tuuli ja satoi kun muutimme kissat ja se ei ollut ihanaa kun sen lisäksi ohitsemme myös viiletti autoja tuhatta ja sataa. Winston ja Oscar olivat molemmat peloissaan koko transitin ajan.

Kuitenkin, kun transit oli ohitse, toipui Oscar nanosekunneissa ja tutkaili paikkoja. Vaan mitäpä tekikään Winston? Katso alla!

En tiedä toimiiko teillä, mutta itselläni ei tuossa jostain syystä toimi äänet.

Niin ja tässä postauksessa oli myös muuttoaiheinen kissavideo, jos tylsien kokkailujen vuoksi jäi huomaamatta.

Winston on ollut muutosta varsin kauhuissaan ja ruoka ei ole maistunut, mutta eiköhän tästä ensijärkytyksestä toeta pian. Uusi asunto on katutasossa kiireisellä kadulla, vanha kun taas on neljännessä kerroksessa hiljaisella kadulla puiston laidalla, joten kissoilla on kova totutteleminen liikenteen melskaan.

Ja sitten itse asiaan...

Keittoviikon perjantain keitto on perinteinen jauhelihakeitto. Tai ei siis varmaan hirveän perinteinen jauhelihakeitoksi, kun ei tässä ole lihaakaan.

Ainekset:

Vesi

9 perunaa

3 porkkanaa

2 sipulia

200g soijarouhetta

1 pussi pakastekeittojuureksia

2 kasvislieikuutiota

soijakastiketta

pippuria ja suolaa maun mukaan

Kuori ja vibaloi vihannekset. Laita johonkin astiaan 200g soijarouhetta, saman verran vettä ja sit hiukkasen tota soijakastiketta, ehkä joku puol desiä. Anna turvota. Paista paistinpannulla hetki sipulien kanssa niin, että ne kaikki on silleen kivan kypsiä eli parista minuutista muutamaan.

Keitä kattilassa loput viipaloidut vihannekset. Jos korvaat pakastekeittojuurekset tuoreilla, keitä nekin kuorittuina tässä vaiheessa. Lisää kasvisliemikuutiot ja vähän suolaa, ehkä ruokalusikallinen. Keittele sellaiset 10 minuuttia, lisää soijarouhe ja pakastekeittojuurekset. Keittele kunnes vihannekset ovat pehmeitä ja austa suolalla ja pippurilla tai vaikka aromisuolalla jos hirveästi haluat lisäaineita rehelliseen tekojauhelihakeittoon.

Teen tätä toistekin, mutta aion sitten seuraavalla kerralla korvata nuo keittojuurekset tuoreilla juureksilla. En oikein diggaa pakastevihanneksista ja nää kuutiot oli vihoviimeiset.

Keittoviikon Torstai

2012-01-19T13:00:00.001Z

Tänään olen voinut hieman huonosti, on ollut vatsa vähän sekaisin ja heikottanut, joten tämän päivän keitosta oli yksin vastuussa Steffu.

5 porkkanaa

3 bataattia

1 sipuli

400g papuja säilykepurkissa (me käytimme kidney papuja, mutta mitkä vaan pavut kelpaa)

400g tai säilykepurkillinen kookosmaitoa.

vettä

pippuria

currya

chillihiutaleita

suoltaa

Kuori ja pilko vihannekset, keitä ne. Anna olla kunnes ne ovat pehmeitä. Sitten laita sekaan pavut ja kookomaito ja anna olla kunnes on kuplinut kerran tai pari. Pistä blenderistä läpi ja mausta. Jos on tarve, niin lisää joukkoon vielä lisää vettä.

Nämä keitot sen kun paranee. Tekisi mieli sanoa, että tämä on keittoviikon keitoista tähänastisesti paras, mutta ehkä olen vain unohtanut mille ne muut maistuivat. Sitä paitsi muutenkin kookos on musta ihanaa ja kookosmaito toi tähän sellaisen kermaisen maun.

Teen tätä ehdottomasti toistekin. Naminami! Tuossa kun olisi ollut tuoretta sämpylää völjyssä olisi ollut voittamattoman ihanaa.

Kun kissalla unohtuu kieli ulos suusta

2012-01-18T18:16:00.000Z

Tämä jokaiselle kissanomistajalle tuttu tilanne tuossa taannoin jatkui meillä tuntikausia. Jatkui, kunnes ystävällisesti tökkäsin sormenpäällä Winstonin kieltä ja hän ymmärsi sen unohtuneen suun ulkopuolelle ja korjasi tilanteen

Keittoviikon Keskiviikko

2012-01-18T12:10:00.037Z

Ihan alkuun: sain uuden advisorin mun opinnoille. Olin täysin tyytyväinen mun edelliseen advisoriin, mutta kun se vaihtuu niin se vaihtuu ihan musta itsestäni riippumatta. En tiedä tästä mun uudesta advisorista mitään ja tapaan hänet ensikertaa perjantaina, mutta löysinpä sitten hänestä tietoa etsiessä hänen nettisivuiltaan jonkin ihan hirveän kuvan itsestäni. Tuo sama kuva koristaa mun opiskelijakorttia ja kait se on sitä kautta sen jotenkin saanut käsiinsä ja päättänyt julkaista sen häpäistäkeen mut ikuisesti.

Naurattaa.

Jos klikkaa tosta "show icons", niin mun kohdalla on laulava kissa. Mitä ihmettä?

Torstaihan on se virallinen hernekeittopäivä, mutta meillä se nyt jostain syystä sattui sitten osumaan kuitenkin keskiviikolle.

Eli siis, esittelen: Laiskan ämmän hernari

1 pussi pakasteherneitä (meillä oli kilon pussi)

1 sipuli

2dl tai maun mukaan soijarouhetta

soijakastiketta

suolaa

pippuria

corn starch (varmaankin maissijauho tai vastaava Suomeksi?) Jos ei ole, ihan perusjauho kelpaa

Philadelphia juustoa

Kuori ja pilko sipuli ja keittele hetki herneiden kanssa pienessä vesimäärässä niin, että sipuli pehmenee ja herneet sulavat. Sitten ei muuta kuin pienen vesimäärän kanssa blenderin läpi - tähän kelpaa tietenkin myös vaikka se perunamuussimuussaaja tai muu vastaava, kunhan vaan mössötät ne herneet. Kaada mössö blenderistä takaisin kattilaan, lisää vettä tehdäksesi keitosta keittomaisempaa. Kaada joukkoon soijarouhe ja mausta maun mukaan soijakastikkeella, pippurilla ja suolalla. Itse laitoin aika reippaasti suolaa.

Laita lämpimän keiton päälle tarjoiluvaiheessa nokare Philadelphia-juustoa (tai smetanaa tai partaäijä- (eli kreikkalaista) jogurttia).

Unohda ottaa kuva ja ota kuva vasta kun keittojämä on matkalla jääkaappiin.

Tämä keitto oli heti paljon ruokaisampaa ja tuhdimpaa kuin se eilinen. Teen tätä ihan varmasti toistekin. Tekemiseen ei mennyt paljoa aikaa, tämä oli todella helppoa ja hirmuhyvää. Ennemmin köyhäilen näin kuin elisellä tavalla. Soijarouhettahan ei edes tarvitse laittaa, tai sitten sen sijaan voi käyttää vaikka seitanin jämät tai sitä ihka oikeaa lihaa jos on moraaliton karnivoori. Voisin tehdä tätä joskus kokeilemalla sekaan soijamakkaraa tai vegekinkkua.

Summa summa rum: Aion tehdä toistekin. Oli ihan sikahyvää ja onneksi on vielä nuo jämät jäähtymässä niin voi tätä maistella illallakin.

Naminami!

Steffu muuten aloitti miljoonannen bloginsa tuossa pari päivää sitten. Hän aina ärsyyntyy kaikesta ja sitten purkaa ärsyyntymisen valittaen minulle ja käskin hänen vitsillä aloittamaan venttiiliblogin. Niinpä hän aloitti sellaisen täällä.

Keittoviikon Tiistai

2012-01-17T12:10:00.001Z

Tällä kertaa vuorossa perinteinen linssiporkkanajämäkeitto.

3dl linssejä

1 sipuli

6 perunaa

3 porkkanaa

3 tomaattia

2 kasvisliemikuutiota

öljyä

suolaa

pippuria

paprikamaustetta

vettä

Laita edeltävänä iltana linssit likoon.

Pilko kaikki vihannekset ja tomaatit. Ruskista hetki sipulia kattilan pohjalla. Lisää vesi ja perunat ja porkkanat, kun vesi jo kuplii lisää linssit, tomaatit ja kasvisliemikuutiot. Keittele kunnes vihannekset ovat pehmeitä ja mausta sitten makusi mukaan.

Voisin tehdä tätä toiste, jos nämä olisivat kaikki ainekset mitä kotona on. Tämä oli kuitenkin kauhean tylsä keitto ja jäi tämän jälkeen nälkä. Ehkä sinne olisi pitänyt lisätä vielä soijarouhetta antamaan hieman ruokaisuutta keitolle.

Jos tekee mieli kevyttä ja tylsää, mutta tajuttoman halpaa, lounasta, niin anna mennä.

Ei tämä pahaa ole, tylsää vaan.

En taida tehdä toiste. Steffu tosin tykkäsi, mutta tykkäsi hänkin eilisen keitosta enemmän.

Muuten meillä on ollut tällaista muuttopuuhaa.

Keittoviikon Maanantai

2012-01-16T12:10:00.001Z

Hauskaa alkanutta viikkoa!

Elämästä on tullut niin tylsää, että ajattelin piristää kylmiä talvipäiviäni keiton voimin. Olemme Steffun kanssa päättäneet pitää keittoviikon.

Keittoviikolla tarkoitan sitä, että aiomme tehdä joka päivä eri keiton ja jakaa reseptin kanssanne, koska teitä kiinnostaa. Siis miettikää, koko viikko, ilman yhtään kissakuvaa (tämä ei ole lupaus)!!!

Keitoissahan ehkä parasta on se, että ne eivät ole järin kallista ruokaa.

1sipuli

3 valkosipulin kynttä

4 porkkanaa

3 tomaattia

2 perunaa

1 bataatti

öljyä

kasvisliemikuutio

vettä

suolaa

pippuria

Kuori ja viipaloi vihannekset ja tomaatit. Paista hetki voissa tai öljyssä paistinpannun pohjalla sipulia ja valkosipulia, lisää vesi, loput vihannekset ja kasvisliemikuutio.

Keitä kunnes perunat ja porkkanat ovat pehmeitä ja laita sitten blenderin läpi.

Sosekeitto valmis! Mausta suolalla ja pippurilla ja syö kera Philadelphia-juuston tai raejuuston.

Tämä keitto oli tosi hyvää. Olisi pitänyt tehdä enemmän ja tätä teen ihan varmasti toistekin!

Ruokaostoksilla.

2012-01-15T09:43:00.002Z

Päädyin eilen sittenkin kaikesta huolimatta Edinburghiin äänestämään. Kyllä se elämä jatkuu stressistä ja huolista huolimatta!

Glasgown Giffnockiin, eli junamatkan päähän meistä, avattiin jonkin aikaa sitten Wholefoods Market eli ruokamarketti, joka erikoistuu lähituotettuun, luomuun ja kaikkeen hyvään ja puuta halaavaan.

Olihan sinne siis eräänä päivänä sateesta ja tuiskusta huolimatta riennettävä!

Jo marketin kiertely ihan ostamattakin olisi ollut kokemus. Kauppa on melko hyvän kokonen ja valikoima loistava. Tuotteet ihan järjettömän hintaisia vaan... mutta kerrankos sitä!

Näissä marketeissa ehkä parasta on se, että on maistiaisia. Voi kokeilla tuotteita, joita ei summassa ikinä tulisi ostettua. Sisäinen lapseni pääsee näissä tilanteissa valloilleen ja haluaa ostaa kaiken. Onneksi Stephen oli matkassa hillitsemässä.

Paikallisesti tuottetujen tuotteiden vierellä oli aina lappu "Meet your farmer" tai muuta vastaavaa, jossa luki pieni esittely tilasta tai ihmisestä tuotteen takana. On kiva tunne ostaa tuoretta marjamehua, jonka tietää tulevan muutaman mailin päästä verrattuna vaikkapa Tropicanaan.

Holivalikoima ei ollut sen kummempi kuin muissakaan kaupoissa. Tai siis lähes jokaista marketin siideriä saa muualtakin, joten eivät ehkä ole sen matkan arvoisia.

Nämä kotitekoisen oloiset lähituotetut näkkileivät näyttävät niiiin hyvältä. Harmi vain, että hintaa oli yli kolme puntaa. Haluan tehdä eettisiä ostosvalintoja, mutta tässä nyt ei ihan hinta ja tuote ole samalla rivillä, joten jäin vaan ihastelemaan.

Tuorehyllyjä oli hedelmien sun muiden vastaavien lisäksi leipomon ja "keittiön" verran. Tuolta voi ostaa lämpimän lounaan vaikka seisovasta pöydästä. Sitäkin enemmän tosin ihastutti nuo ihanat kyltit.

Niin hauska idea!

Tuotteista nämä ihanat blokit suklaata tuoksuivat metrien päähän. Ei tätä näin paljoa ikinä tarvitsisi, joten taas tyydyin vaan haistelemaan.

Maapähkinävoitahan me kaikki olemme joskus syöneet, mutta täälläpä pystyi tehdä cashew- ja mantelivoita! Tehtiin tietenkin siis molempia purnukalliset matkaan. Molemmat oli ihan sikahyvää!

Ostettiin toki muutakin.

Ostoksemme kaikessa komeudessaan.

Tuo valkosuklaa kera kuivattujen marjojen oli ihan käsittämättömän hyvää. Ensi kerralla ostan varmasti! Samoin nuo taivaallisen kalliit soijasnacksit. Ihan hirmuhyviä. Naminami!

Kissoille orgaanista kissanruokaa.

Pähkinävoit.

Jotain ihmemuroja. Ehkä maailman parhaita muroja ikinä!

Ehkä olen onnekas, ettei tämä marketti ole ihan lähellä. Näin ei tule liian usein käytyä!

Ja toisaalta taas, voisko tää pliiiis olla mun naapurissa?!

Elämisen sietämätön muuttosaatana

2012-01-14T09:47:00.011Z

Olen jo aiemmissa postauksissani kertonut muuttoaikeista. Jos et usko, että asumisen ja kämppien suhteen olen ehkä maailma epäonnekkain, lue tämä ja tämä Perjantai kolmastoista ei todellakaan tuonut onneeni mitään helpotusta.

Britannia on siis maa, jossa kaikki tehdään yleensä vähän vaikeamman kaavan kautta. Asumishommissa takuuvuokran takaisin saaminen ei ole itsestäänselvyys, vaikka kämpässä mitään ei olisi tuhonnutkaan ja vuokranantajista suurella osalla tuntuu olevan jos minkälaista ongelmaa itsensä ja maailman kanssa ja hyvä ventti sille on tietenkin vuokralainen. Vuokranvälitysfirmat ovat täällä, jos mahdollista, vielä petollisempi valinta kuin yksityiseltä vuokraaminen, koska he jo lähtökohtaisesti maksuttavat naurettavia summia. Stephenin kanssa katsottiin yhtä asuntoa vuokravälitysfirman kautta ja he olisivat laskuttaneet meiltä credit checkeistä ja administration -kuluista yli 300 puntaa. Siihen päälle kahden kuukauden vuokran verran takuuvuokraa ja ensimmäisen kuukauden vuokra. Tervemenoa! Takuuvuokran takaisinsaanti täällä ei ole (varsinkaan vuokranvälitysfirmoilta) helppoa. Esimerkiksi yksi ihana kurssitoverini muutti alkusyksystä vuokranvälitysfirman järkkäämästä asunnosta pois ja hänen takuuvuokrastaan poistettiin lähes sata puntaa kokolattiamaton puhdistuksen vuoksi. Tyttöparka ei saanut rahojaan ikinä takaisin, vaikka asunnossa jossa hän asui ei edes ollut kokolattiamattoa!

Noh, taustalöpinät sikseen, ne tarvitsisivat jo oman postauksensa. Sen sijaan aionkin avautua minun ja Steffun tilanteesta.

Löydettiin oman asuntomme tilalle tositosihalpa yksiö erillisellä keittiöllä keskustan kupeesta hyvältä sijainnilta. Hintaa tuosta tulisi per pää ihan kauhean vähän ja kun ihana vuokranantajanainen kertoi maalaavansa kämpän ennen kuin muutamme ja laittavansa uudet kaakelit kylpyhuoneeseen. Tämä suullinen sopimus tapahtui jo joulun aikaan. Vuokranantaja oli itse asunut asunnossa aiemmin ja nyt sitten muuttanut isompaan asuntoon ja vuokrasi pientä yksiötään. Hän on siis sellainen homssuinen ihana nainen, joka ei tahdo pahaa kenellekään ja jolla on Etsyssä oma kauppa ja joka on ehkä vähän liian hippi. Tai siis sillä tapaa hippi, että hän ei saa mitään aikaiseksi.

Kävimme juttelemassa hänelle maanantaina. Hän antoi meille kämpän avaimet ja sovimme, että allekirjoitamme sopimukset ja maksamme takuuvuokran viikonlopun aikana. Keskiviikon aikana hän sanoi tyhjentävänsä kämpän ja maalaavansa sen. Niinpä suuntasimme kotiin, soitimme muuttofirmalle, varasimme itsellemme netin ja satelliittitelkkarin, aloitimme osoitteenvaihtorumban, kerroimme Winstonille mitä tapahtuu (ei ymmärtänyt) ja aloitimme helvetinmoisen pakkaamisen. Vietimme koko torstain pakaten tavaraa laatikoihin, lähes koko kämppä oli pakattu iltaan mennessä ja yhdentoista aikaan yöllä päätimme, että menemme käymään uudella asunnollamme tarkastamassa pitääkö herätä oikein aikaisin imuroimaan ja pesemään lattiat vai onko ne jo pesty. Otimme mukaamme pari todella painavaa matkalaukkua ja istahdimme taksin kyytiin.

Tämä tapahtui siis kello yhdeltätoista torstai-iltana. Asuntoon sisälle pääsimme vasta puolenyön jälkeen vuokranantajan avustuksella, koska lukossa oli joku vika ja meidän avaimemme ei toiminut. Olimme siis asunnossa noin kymmenen tuntia ennen kuin muuttofirma oli tulossa roudaamaan tavaraa sinne.

Jos vuokranantaja ei olisi ollut siinä vieressä, olisin ruvennut itkemään kun näin kämpän kunnon. Siinä vaiheessa kun kaikki maalit piti olla paikallaan ja kämpän tyhjänä paitsi kaikesta muusta roskasta myös huonekaluista, näytti kämppä tältä.

Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Ne ovat huonolaatuisia, koska ne on otettu puhelimella.

Jätimme matkalaukkumme sinne ja lähdimme kävelemään takaisin kotiin. Itkin ja olin hysteerinen koko kotimatkan. Olin edellisyönä nukkunut todella vähän, olin pakannut koko päivän ja olin niin uupunut. Luulin voivani perjantaina muuttaa uuteen asuntoon ja tehdä siitä itselleni kodin. Sen sijaan koko kämppä on roskan ja kaaoksen vallassa, siellä ei ole tilaa meidän huonekaluille ja sängyssä on vielä vuokranantajan petivaatteet ja jääkaapissa ruoantähteet, pistorasioita ja valokatkaisimia ei ollut laitettu seinään kiinni - paikalla oli vain johdot.

Päässäni pyöri. Oltiin jo varattu Sky (siis netti, lankapuhelin ja telkkari), enkä tiennyt saako sitä perutuksi. Muuttofirma oli pakko perua. Mietin eri vaihtoehtoja päässäni ja Steffun kanssa. Olin paniikissa. Tästä asunnosta pitäisi olla poissa muutamassa päivässä ja kun kaiken piti olla jo järjestettynä ei mikään ollutkaan oikein. Mietin sitä kauhuskenaariota, ettei oltaisi käyty torstaina tuolla ja oltaisiin vaan saavuttu paikalle muuttokuorman kanssa. Oli kylmä ja rupesi jo fyysisesti tuntumaan pahalta kaiken sen uupumuksen päälle. Tunsin itseni aivan älyttömäksi idiootiksi. Kun vuokranantaja lupaili sitä ja tätä, uskoin häntä. Uskoin, vaikka olen kuullut satatuhatta kauhutarinaa juuri siitä kun luvataan sitä ja tätä ja mikään ei ole muuttohetkellä muuttunut. Jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin minä itse, olisin suorilta käsin neuvonut, että älä muuta sinne. Sitä osaakin olla typerä ja naiivi.

Torstain ja perjantain välinen yö tuli valvottua lähes kokonaan. Makasin sängyssä ja mietin mitä tehdä. Steffu heräili välillä, mutta sai nukuttua kuitenkin. Minä tärisin, olin kylmissäni (vaikka kämppämme ei ollutkaan järin kylmä juuri silloin) ja vatsassa kiersi ja myllersi. Jossain vaiheessa sain jotain paniikkikohtauksen tapaista. Siinä unideprivaation tilassa tuntui, kuin tämä olisi maailmanloppu.

Pohdimme yhdessä paria eri vaihtoehtoa. Yksi olisi muuttaa tavarat siihen asuntoon ja odottaa viikonlopun yli. Mikäli mitään ei tapahtuisi viikonlopun aikana, muuttaisimme jonnekin muualle. Laittaisimme kissat vaikka siksi aikaa hoitoon ja tavarat varastoon jonnekin kunnes löytäisimme uuden kodin. Toinen vaihtoehto olisi perua kaikki, silläkin uhalla, että emme saisi enää tässä vaiheessa peruttua Skyta (nettipuhleinlinjatelkkarivarausta), kysyä mahdollisesti nykyiseltä ikävältä vuokranantajaltamme, jos saisimme jäädä tähän vielä kuukaudeksi ja yrittää sinä aikana löytää uusi asunto. Yön aikana makoillessani sängyssä keskimmäisenä lusikkana Stephenin ja Winstonin välissä pohdin näitä kahta vaihtoehtoa muuttaen mieleni kerta toisensa jälkeen. Pelkäsin hirveästi, että joutuisimme maksamaan vuoden Sky:n ilman, että saisimme koko palvelua. Pelkäsin, että joudun häntä koipien välissä pyytämään palvelusta vuokranantajalta, joka on ollut meitä kohtaan aivan hirveä kotka.

Perjantaiaamuna herätin Steffun puoli yhdeksältä, laitoin puhelimen hänen kouraansa ja käskin nyt heti soittamaan Sky:lle (niiden puhelinlinjat aukeaa vasta silloin). Steffu teki työtä käskettyä ja runsaan puolentunnin selittelyn jälkeen Sky suostui perumaan tilauksen. Niiden nettisivujen terms and conditioneista ei käynyt selville onnistuuko peruuttaminen ennen asentamista, mutta ilmeisesti onnistuu - se on vaan tehty vaikeaksi. Sitten seuraavana kävi soitto muuttofirmalle. Muuttofirman äijä puhelimessa sanoi heti, kun Steffu kertoi sille, että joudumme perumaan, että tästä tulee sitten iso peruutusmaksu. Hän oli ihan hirveän ärsyyntynyt ja Steffu sanoi, että ymmärtää täysin ja olemme täysin varautuneet maksamaan sen peruutusmaksun. Hän kertoi, miksi jouduimme perumaan ja muuttofirmaäijän vastaus oli, että: "That was bloody nice of her, wasn't it?!" Kuvittele tuo vihaisella Glasgown aksentilla. Selittely kuitenkin kannatti, koska muuttofirman äijä sanoi, että ymmärtää meidän olevan mitä paskamaisimmassa tilanteessa ("in deep shit") ja sanoi, ettei meidän tarvitse maksaa peruutusmaksua, kunhan vaan sovimme uuden muuttoajankohdan. Sovimme uuden ajankohdan keskiviikolle.

Olo helpottui aivan hirveästi kun saimme nämä siirrettyä. Nyt voisimme katsella viikonlopun ajan, että löydämmekö asuntoa muualta ja jos ei, niin sitten keskiviikkona muutamme tuohon pikkuasuntoon.

Seuraavana askeleena soitin asuntoilmoitusten perässä kämppiin, kävimme katsomassa yhden ja otimme sen. Se on hinnaltaan hieman enemmän kuin mitä haluaisimme maksaa asunnosta, mutta silti paljon halvempi kuin tämänhetkinen asumuksemme. Se on hyvällä sijainnilla ja ehdottomasti hintansa arvoinen. Se on jo nyt muuttovalmiissa kunnossa ja sopimukset menemme kirjoittamaan tiistaina.

Asunnon näkemisen jälkeen suuntasimme tuohon yksiöön ja haimme ne painavat laukkumme sieltä pois. Laitoimme avaimen postiluukusta ja istahdimme taksin matkassa takaisin kotiin muuttolaatikkojen keskelle. Kotiin päästyämme kirjoitimme diplomaattisimman sähköpostiviestin tuon asunnon omistajalle selittäen miksi emme muutakaan siihen ja pahoitellen. Täällä ei ikinä mitään saa sanoa suoraan, vaan pitää aina pahoitella. Takaisin saimme viestin, jossa hän ilmoitti asunnon olevan hyvässä kunnossa ja että siellä on vain vähän hänen tavaroitaan ja sinne voisi ihan hyvin jo muuttaa - hän tulisi hakemaan tavaransa kyllä viikonlopun aikana pois. Hän myös väitti, että emme olleet kertoneet muuttavamme jo perjantaina, vaikka sanoimme sen hänelle kasvotusten maanantaina ja se on mainittu useammassa sähköpostiviestissä. Ne sähköpostit ovat vielä tallella ja teki mieli lähettää ne hänelle uudelleen, mutta sen sijaan jätimme kokonaan vastaamatta.

Hän ei edelleenkään ole mikään hirveä ihminen, hän on vaan kanssamme eri planeetalla. Se mitä noissa kuvissa on ei vastaa "hyväkuntoista" "muuttokunnossa" olevaa ja "vasta maalattua" ja "vastakaakeloitua" asuntoa - ei ainakaan minun kirjoissani. Sähköpostiviesti häneltä tietenkin harmitti siinä mielessä, että ensinnäkin me tiedämme, että tuohon asuntoon muutto olisi ollut henkinen itsemurha ja toisekseen siksi, että hän ei nähnyt toimineensa mitenkään väärin tässä. Meillä ei todella ollut muuta mahdollisuutta kuin olla muuttamatta tuohon asuntoon, vaikka harmittaa näin viime hetkellä jonkun kanssa perua. En kuitenkaan näe, että minä Steffu oltaisiin tässä toimittu mitenkään väärin. Mitä nyt oltiin typeriä kun uskottiin niihin lupauksiin. Niin ja 13. päivä perjantait voisi kieltää lailla!

No niin, siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Tai toivottavasti - eihän me ihan vielä olla päästy muuttamaan!

Blogillani on paljon ulkosuomalaisia lukijoita ja toivon tämän toimivan jonkinlaisena varoituksena. Älä ole naiivi idiootti kuten blogin kirjoittaja. Jos joku lupailee tähden taivaalta pilkkahintaan, harjoita kritiikkiä. Jos kämppä ei ole jo valmiiksi siinä kunnossa kun sen pitäisi olla, jatka matkaa. Vaikka olisi kuinka halpa ja kuinka söpö ja kuinka kitsch ja vaikka vuokrantantaja vaikuttaisi kuinka kivalta ja joustavalta.

Niin ja tämän kaiken säädön takia en pääse äänestämään ekalla kierrokselle presidentinvaaleissa itse. Täällä on siis vain yksi äänestyspäivä ja se olisi nyt tänään ja elämäni on nyt sen sortin kaaoksessa vielä, että selvittelyihin menee tovi. Te jotka voitte, äänestäkää mun puolesta Haavistoa.

E: Siis oltiin kyllä käyty katsomassa asuntoa etukäteen, mutta meille luvattiin, että se olisi tyhjä ja siisti. Käytiin katsomassa asuntoa maanantaina 9. päivä ja jo ennen jouluaattoa ensimmäisen kerran. Nuo kuvat on otettu perjantaina kun meidän olisi pitänyt jo asua siinä asunnossa, kaikki tavarat ja stokut ja liat kuvissa ovat vuokraemännän ja asunnon olisi pitänyt siis olla tyhjä huonekaluista keittiön pöytää lukuunottamatta ja ei todellakaan olisi pitänyt olla vaatteita ja muuta moskaa siellä.

Hyväntahtoinen astraalilaama makuuhuoneessa.

2012-01-13T08:13:00.003Z

Muistakaa ulkosuomalaiset äänestää. Ainakin meille Skotlannissa asuville huominen on ainoa mahdollinen äänestyspäivä. Käyttäkää se hyväksenne, on ihanaa, että meille on luotu mahdollisuus äänestää täältäkin käsin. Menkää ja äänestäkää. Vielä ehtii tehdä vaalikoneen jos ei tiedä ketä äänestää.

Tuossa eräänä päivänä heräsin aikaisin aamusta ja näin tämän.

Ilmiselvä laama! Näin siis laaman, nukahdin ja näin laamasta unta. Olin ihan varma herätessäni uudelleen, että huoneessa oli ollut laama. Huomasin kuitenkin vikkelästi, että laama oli mahdollisesti naamioitunut aamun sarastaessa tuoliksi ja vaateläjäksi. Otin todistusaineistokuvan ja latasin sen Facebookiin.

Stephenin kanssa keskustelimme hartaasti ja hän väitti, ettei makuuhuoneessa ollut laamaa. Minusta sekä yllä että alla on selkeästi laama. Alla oleva kuva on muokattu superkuvaediittorilla paljastamaan astraalilaama.

Astraalilaama on selkeästi hyväntahtoinen. Steffu väittää vielä, että kuva on manipuloitu harhaanjohtavaksi ja mitään laamaa ei ikinä ollutkaan. Se on törkeä väite!

Miltä Hansi tänään näyttää?

2012-01-12T10:36:00.002Z

Huijasin jo otsikossa, koska ei nää kuvat ole tältä päivältä. Sellaista on laiskan elämä, että joutuu laittamaan viiveellä.

Mun laukku on Kokkolan pietarin katulasten kirpparilta ja se on ollut tosi ahkerassa käytössä, hintaa oli just ja just joku 10 tai 20 penniä. Se on Suomessa jännä, että kaikki muu on hullun kallista, paitsi kirpparit. Täällä kirppareilla on monesti ihan samat hinnat ku muissa kaupoissa.

Mun musta paita on Primarkista, siellä on maailman parhaat yksväriset halpipaidat, noi maksaa joku 2.50 puntaa. Suosittelen lämpimästi.

Hiuskoristeen alkuperää en muista.

Kengät ovat joululahjaksi Steffulta saadut Vivienne Westwoodit.

Hame on ebaysta tilattu joltain kiinalaiselta tai hongkongilaiselta myyjältä. Sen saa myös maksihameeksi, mekoksi tai minimekoksi. Loistava keksintö!

Winston ei ollut ihan kärryillä.

Ulos lähtiessä asuun liittyi myös tietty ulkokamppeet. Pipo on suomalaista käsityötä.

Takista ja huivista mulla on jo entuudestaan ollut täällä postausta.

Nuo ihanat lilat käsineet on kans joulupukilta.

Toi pipo on aivan rakkaus!

Niin ja mä tykkään hatuista. Tykkään kaikista ihmisistä joilla on hienoja hattuja. Hatut on super jees. Oon silti itse laiska käyttämään niitä.

Viimeiset hetket unelmien kodissa

2012-01-11T11:05:00.001Z

Varoitus, kyseessä on avautumispostaus.

Rakastan tätä meidän asuntoa. Tämä on ihana. En haluaisi muuttaa täältä pois, mutta nyt tässä asuminen on kuitenkin loppumetreillä, eikä mahdollisuutta jäädä ole. Vuokranantajamme on aina ollut ihan ok, ei hirveästi olla pidetty siihen yhteyttä, mutta nyt poismuuton aikaan se on päättänyt ruveta vihaamaan meitä.

Mulla on jotenkin näiden juttujan kanssa ollut Skotlannissa asuessa älyttömän huono tuuri. Tämän meidän vuokranantajan täyskäännös normaalista vuokranantajasta kiusaajaksi tapahtui todella nopeasti. Se tapahtui sillä hetkellä kun se kysyi minne muutamme ja kerroimme, että muutamme Glasgown sisällä. Se olisi hyväksynyt meidän poismuuton, jos olisimme muuttaneet jonnekin eteläiseen Englantiin tai ylämaille, mutta nyt me olemme vaan taakka estämässä hänen asuntolainamaksujaan - jotka eivät muuten ole meidän vastuulla. Meidän vastuullamme on maksaa vuokramme ja pitää asuntomme hyvässä kunnossa. Hänen asuntolainansa on hänen asiansa.

Ongelmia muuton kanssa on lähinnä siksi, että tilallemme täytyy löytää tietenkin uudet vuokralaiset. On täysin kohtuullista ja täysin ok, että täällä käy ihmisiä näytöissä silloin tällöin. Kohtuutonta tässä on se, että meille parhaillaan annettiin varoaikaa ennen näyttöä kolme tuntia - siis meistä jomman kumman täytyy olla Winstonin vuoksi kotona näyttöjen aikana, koska Winston pelästyy helposti. Kerran Winston vieraita pelätessään onnistui saamaan itsensä jumiin vaatekaapin ja seinän väliin - jos me ei oltaisi oltu kotona päästämässä häntä pois sieltä olisi hän saattanut olla kaapin takana pidempäänkin. Meidän vuokranantajalle tämä kuitenkin oli yhdentekevää ja jouduimme mainitsemaan, että tarvitsemme 24h varoaikaa enne näyttöjä, jotta voimme olla paikalla. Se on meille lainsuoma oikeus ja ihan ilman kissojakaan en haluaisi tuntemattomia koluamaan asuntoani kun en ole paikalla.

Vuokraemännän vastaus siihen oli, että meillä on näyttöjä joka ilta viiden ja kahdeksan välillä. Sitten aina ennen viittä jos näyttöä ei olekaan, tulee tekstiviesti, että ei ole näyttöjä. Eilen ei edes ilmoittanut, että näyttöä ei olekaan. Istuin tässä ja venailin, ketään ei tullut. Jos olisin tämän tiennyt, en tasan olisi pyytänyt, että antavat lakisääteisen vuorokauden varoajan. Tiedättekö, ei voi löhötä sohvalla kalsareillaan kun ei tiedä jos joku tuleekin yhtäkkiä ovesta sisään katselemaan tätä asuntoa. Jos olisin tähän muuttaessa tiennyt miten inhottavaa ja vaikeaa on vuokraemännän kanssa poismuuttovaiheessa, en ikimaailmassa olisi muuttanut tähän. Halusin nauttia viimeisistä viikoistamme tässä asunnossa, mutta sen sijaan en malta odottaa, että pääsen täältä pois.

Kerroimme vuokranantajallemme eräästä päivästä, että emme halua silloin tänne ketään katsomaan asuntoja, kun Steffun äiti on käymässä. Sanoimme oikeammin, että se olisi "inconvenient" meille. Hän sanoi, että tulee silti. Niinpä kun Steffu äiteineen lähti hurluttelemaan, jäin tänne kämppään odottelemaan, että tämä akka tulee järjestämään sen näytön. Hän tuli vartin myöhässä ja vaikka lupasi, että näyttöön menee korkeintaan kymmenen minuuttia, meni siihen yli puoli tuntia. Noillehan nyt ei tietenkään voi mitään, joskus asiat venyy ja olisihan se pitänyt tajuta siinä vaiheessa kun se luvattiin, mutta siinä missä luulin pääseväni poistumaan Steffun ja hänen äitinsä seuraksi 10 minuuttia yli kello kahden, pääsin kämpästä ulos vasta hieman ennen kolmea.

Kolmen viikon ajalta olemme kahdesta ajankohdasta pyytäneet, ettei näyttöjä olisi. Tuo oli tuo ensimmäinen ja toinen olisi sitten sinä päivänä kun pakkaamme tavaramme. Ilmoitimme siitä heti kun saimme muuttoauton vuokrattua - emme halua näyttöjä sille illalle kun pakkaamme tavaroitamme. Vuokranantajan vastaus oli, että hän järjestää ehdottomasti (without a doubt) näytön sille illalle ja hän olettaa (expects), että meidän asuntomme on siistissä kunnossa kun sitä tullaan katsomaan. Siis kun meillä on seuraavana aamuna muuttofirma maksettu auttamaan muutossa, niin edeltävänä iltana kämpän pitäisi olla asuntonäyttökunnossa. Jos mahdollista olisi, niin kaikki olisi siististi laatikoissa siinä vaiheessa, mutta realistisesti tuohon ei ole päiväkausia aikaa, minä teen täyttä päivää yliopistolla ja Steffu käy töissä. Meidän ainoa ajankohtamme pakata asunto on tuo kyseinen iltapäivä ja ilta ja ei ole mitenkään kohtuullista olettaa, että voisimme pakata kämpän niin, että kolmen tunnin ajan pakkausajasta kuka vaan voi kävellä tänne sisälle ja nähdessään kämpän huokaista siitä kuinka kaunista ja ihanaa täällä on - kun ei ole. Tämä tulee olemaan kaaos. Sanoimme vuokranantajallemme sitten, että se ei mitenkään sovi meille, että emme saa pidettyä tätä siistinä ja meidän on pakattava. Sanoimme, että haluamme tehdä yhteistyötä ja auttaa heitä löytämään tähän uuden vuokralaisen, mutta tämä yksi ilta ei sovi. Laillinen oikeutemme on kieltäytyä. Laillisesti voisimme jopa vaihtaa lukot tähän asuntoon kunhan antaisimme uudet avaimet poismuutettuamme. Ei me haluta olla inhottavia, meillä on vielä kuitenkin tässä takuuvuokrakin kiinni. Olen täysin varautunut siihen, että joudun taistelemaan sen rahan takaisinsaamiseksi, vaikka emme ole tuhonneet täällä mitään.

Kun pyysimme lakipykäliä mainitsematta, että hän ei tulisi torstaina, hänen vastauksensa oli, että heitä ei haittaa pieni (slight) sotku ja näyttöön menee maksimissaan kymmenen minuuttia - ihan kuten siihen puolentunnin näyttöön meni myös. Meidän ongelma tässä ei nyt kuitenkaan ole se, kauanko siihen näyttöön menee aikaa ja se, että häiritseekö heitä se pieni sotku, vaan se, että meillä on oikeus yksityisyyteen ja meillä on oikeus asua ja olla täällä ja elää normaalisti, vaikka me olemmekin muuttamassa pois. Olen googletellut ja tehnyt taustatyöni ja tiedän juuri, että heillä ei ole oikeutta tulle tänne asuntoon ilman 24 tunnin varoaikaa ja silloinkin vain meidän luvallamme. Jos me kieltäydymme, he saavat tulla tänne vain käräjien antamalla luvalla. Kuitenkaan me ei haluta tehdä tästä vaikeampaa kuin tämä jo on, koska on se takuuvuokra saamatta.

Tuon vuokranantajan tekstiviestit meille ovat olleet todella inhottavia. Se sanoo jotain "I'll see what I can do", kun kysyttiin, että ei tulisi tuona lauantaina ku Steffun äiti on täällä ja sitten kun se oli laittanut tuon viestin niin alle kymmenen minuuttia myöhemmin tuli viesti, että hän on järjestänyt sille lauantaille näytön. Mä en siis oikeasti ymmärrä, että miksi ei voi toista ihmistä arvostaa sen vertaa, että kohtelisi kuin ihmistä. Miksi pitää tehdä tätä ihan vaan kiusatakseen. Ei me muuteta tästä pois minään protestina sitä kohtaan, me muutetaan tästä, koska meidän elinolosuhteet muuttuvat ja meillä ei ole varaa asua tässä. Steffu on ollut tähän asti opiskelija, mutta nyt hän pian valmistuu ja kun hän valmistuu pitää hänen maksaa kunnallisveroa, joka on tässä asunnossa todella kallis. Jos meillä olisi varaa, niin ei muutettaisi tästä homeongelmista huolimatta yhtään mihinkään. Valitettavasti, meillä ei ole.

En muuten ihmettele, ettei kukaan tämän kämpän jo nähneistä halua tätä ottaa. He olivat laittaneet vuokraa aika paljon yläkanttiin ja tämä on kovan kylppäri- ja keittiöremontin tarpeessa. Sisustamattomalle asunnolle hinta on aika kohtuuton, naapurissa on vuokralle samanlainen asunto, uudemmassa kunnossa ja sisustettuna halvemmalla.

Peukut pystyyn ja sormet ristiin, että saadaan meidän takuuvuokra takaisin. En malta odottaa, että päästään muuttamaan, niin ei tarvitse katsella "vieraita" joka ilta, vaan voi piereskellä telkkarin edessä kalsareillaan.

Takaisin koulun penkille

2012-01-10T07:43:00.103Z

Joululoma on ollut pitkä, ennen lomaa minulla oli tentti muistaakseni 9. päivä joulukuuta ja sen jälkeen olin täysin vapailla takakäpälillä nyt tähän päivään asti. Vapaalla siis tarkoitan sitä, että en joutunut käymään luennoilla tai tapaamisilla. Brittiläinen yliopistosysteemi ei siinä mielessä tunne lomaa, että ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen jokainen loma pitäisi käyttää vähintäänkin itsenäisesti itseään sivistäen, tulevaan varautuen ja kaikenmaailman juttuja lueskellen ja opiskellen.

Siihen nähden mitä olin suunnitellut tämän jouluisen "loman" aikana tekeväni, tein vain murto-osan. Kirjallisista töistä sain yhden tehdyksi ja toisen ehkä puoliväliin. Se puolivälissä oleva on siis iso portfolio, josta olen kirjoittanut nyt 30 sivua ja toiset moiset pitäisi saada aikaiseksi ennen palautuspäivämäärää. Kirjoittaminen menee nyt väkisinkin sitten ilta- ja viikonloppuviihteeksi. Osa lomasta meni myös tenttiin lukemisen merkeissä, nimittäin tenttimään joudun perjantaina.

Niistä mitä piti saada tehtynä joulun aikaan, mutta jäi tekemättä, koituu nyt ihan älytön ja turha stressi. Jos joululomani ei olisi ollut niin hektinen ja jos kaikkea ripulia ei olisi satanut samaan aikaan niskaan, olisin ehkä onnistunutkin tavoitteessani. Minulla on huono tapa olla huono epäonnistuja ja nyt yritän psyykata itseni pienellä neurolingvistisella ohjelmoinnilla ajattelemaan, että "sain aikaiseksi tämän ja tämän" sen sijaan, että "en saanut aikaiseksi tätä ja tätä". Kuitenkin, vaikka opiskelu on stressaavaa, nautin siitä ihan todella paljon. Luen alaa, joka kiinostaa minua suunnattoman paljon.

Joululoman aikana kirjoitin miniprojektin kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin. Se on ihan hirveää. Antakaa mulle viisi miljoonaa tuntia tilastotiedettä, mutta älkää enää ikinä laittako minua analysoimaan mitä joku sanoi ja miten se muka heijastaa jotain yhteiskunnasta. Focus groupit ovat kivoja samalla tavalla kuin filosofia, mutta eivat ole se oma juttuni. Minua kiinnostaa ehkä hieman kovempi tutkimus, pitäkööt sosiologit menetelmänsä ja antakaa minun keskittyä numeroihin. Valitettavasti British Psychological Society vaatii, että me teemme vielä toisenkin kvalitatiivisen työn ennen kuin saamme neliön mallisen hatun päähämme ja kaavun harteillemme.

Hitto.

Joululoman aikana kirjoitin oman kvalitatiivisen tutkimukseni asenteista masennukseen työympäristössä. Tiesittekö, että työnantajat antavat töitä ennemmin alaraajahalvaantuneilla työnhakijoille kuin niille, jotka he tietävät masentuneiksi? Samaan aikaan työnantajat eivät halua antaa sairaslomaa masennuksen persuteella. 28% työnantajista ei ikinä, missään olosuhteissa, työllistäisi masentunutta ihmistä ja 36% työnantajista ei usko lääkärintodistuksia jos syynä on mielenterveydellinen sairaus (prosentti on tuplasti sen mitä fyysisille sairauksille). Tuohan nyt tavallaan on mielenkiintoista, mutta mitä se itse työ vaati, oli focus groupin järkkääminen ja sitten sen analysointi. Focus Group (en tiedä mikä tämä on suomeksi, anteeksi) on siis sellainen ryhmäkeskustelu, joka nauhoitetaan, kirjoitetaan sitten ylös paperille ja sitä analysoidaan. Ryhmässä oli muutama puhuja ja keskustelu kesti puoli tuntia. Siitä piti kirjoittaa 10 minuuttia tietokoneella ylös ja tästä 10 minuutista piti valita tärkeitä sitaatteja, joiden pohjalta piti vetää johtopäätöksiä siitä, miten väestössä ylipäätään suhtaudutaan masennukseen työympäristöissä.

It would be really hard to not be a bit like, like feel like you’re walking on eggshells a little bit in case you tip them over the edge.

Yllä olevasta sitaatista, jonka lähte on yksi Focus Groupin jäsen, näkee miten typeriä ennakkoluuloja ja asenteita noinkin lyhyessä keskustelussa voi nousta esille. Kuitenkin, tämä on ihan käsittämättömän huono tapa tutkia yhtään mitään, mutta jos tällainen huuhaa kiinostaa, niin kivaahan se saattaa olla. Itse koin lähinnä haaskaavani kallista aikaani.

Miniprojektini lisäksi tein sitä portfolioani ja laskin ja luin tilastotiedettä. Luin myös Kindlestäni vapaa-ajanlukemisena huuhaakirjallisuutta, josta saattaisi olla jotain apua. Luin muunmuassa kirjan CV:n kirjoittamisesta ja neurolingvistisestä ohjelmoinnista. Molempien kirjojen sisältö oli selkeästi tutkimustietoon pohjaavaa, eikä siinä mielessä yhtä huuhaata kuin se voisi olla. Neurolingvistinen ohjelmointi ei kuitenkaan ole sellainen taikaparannuskeino ihan kaikkeen kuin minä sitä mainostetaan. Tai voihan se olla, placebokin toimii.

Haaskasin siis suuren osan ajastani kaikkeen muuhun kuin olisi pitänyt, mutta fiilis on silti suhteellisen hyvä. Olen valmis tämän päivän luentoa varten, vaikka sen alkuun on useampi tunti. Nyt kevätlukukauden enismmäinen luento on historiallisista ja käsitteellisistä ongelmista psykologian saralla. Kevään luentosarjoihin kuuluu tuon luentosarjan lisäksi yksilölliset eroavaisuudet, fysiologinen psykologia ja sosiaalinen psykologia. Tasapainossa tässä on hyvin kaksi mielenkiintoista aihealuetta (yksilölliset eroavaisuudet ja fysiologia) ja kaksi vähän vähemmän mielenkiintoista (sosiaalispsykologia ja historialliset sun muut ongelmat). Näiden lisäksi kirjoitan portfolion loppuun, teen minitutkimuksen ja kirjoitan critical reviewn. Lukukauden lopuksi tentin tilastotieteen ja psykologian muut kurssit molemmilta jaksoilta kahdessa eri osassa.

Tälle jaksolle toivon vielä viime jaksoa kovempaa työskentelymotivaatiota, toivon hyviä luennoitsijoita ja mielenkiintoisia luentokokonaisuuksia ja toivon pienryhmävalvojaa, joka olisi edes puoliksi yhtä hyvä kuin viime jaksossa ja muutenkin hyvää pienryhmää. En halua päätyä saamattomien lusmujen ryhmään, koska haluan kaiken motivaation mitä voin saada. Olen itsekin saamaton lusmu, jos muut ympärilläni olevat antavat laiskuudelleni sijaa. Toivon ennen kaikkea pienempää stressiä kuin viime jaksossa.

Vatsan pohjalla on pieniä pupuja juoksemassa ylös alas ja ympäri ämpäri.

Jännittää jostain ihmeen syystä eka koulupäivä niin paljon, että heräsin tänään jo kuudelta!

Hihhih.

Ai niin ja pakolliset

Koitin ottaa kuvaa jostain ihan muusta, mutta möhky tuli tielle.

Oscar tykkää kans poseerata.

Oscar ei tiedä, että kamera vie sen sielun.

Niin ja Elisa on pakotettu estämään pääsy The Pirate Bayhin. .

Viittaan piraattipuolelaisiin usein piraattipelleinä. Yhdenasian puolueena olen aina kokenut sen ehkä maailman turhimmaksi puolueeksi ja joidenkin sen jäsenten blogeja lukeneena en voi sanoa sen mitenkään olevan vakuuttavaa touhua. Nyt tänään ensimmäisen kerran tuli kuitenkin sellainen fiilis, että olisi ehkä kiva jos joku oikeakin puolue vähän älähtäisi nettisensuurista. Onko todella kohtuullista, että estetään ihmisiltä pääsy valtavalle nettisivustolle, koska halutaan välttää laitonta lataamista? Tässä ei ihan mikään pyhitä keinoja. Pirate Bayn ainoa sisältö ei ole laittomuudet, tässä keinot ovat todella kohtuuttomat.

Niin ja en siis ole yksi niitä, joiden mielestä on millään tapaa oikeudenmukaista ladata elokuvia ja musiikkia netistä ilmaiseksi. Paitsi että se on laitonta, sen oikeudenmukaisuutta ei voi mitenkään kestävästi perustella. Valtavien nettisivustojen sensurointi ei kuitenkaan ole kohtuullista. Samoin perustein voitaisiin ihmisiltä sensuroida Google, Facebook ja Twittern muiden muassa. Oikeastaan tämän bloginkin voisi sensuroida, koska tässä on linkki, josta voi ladata laittomasti Disneyn Aristokatit saksan kielellä.

Ja huomenna on jo eka tentti!

Suklaista päivää!

2012-01-08T11:38:00.001Z

Tein muille tarjottavaksi ja itselleni perseen leventämiseksi suklaaherkkuja suklaasta ja muusta. Kaikkien varmaan näin joulun jälkeen tekee mieli suklaata ihan kauheasti ja uudesta vuodestakin on kutienkin jo sen verran aikaa, että varmaan kaikki, jotka lupasivat laihduttaa nyt ovat unohtaneet jo lupauksensa.

Aloitin valkosuklaalla ja domino-kekseillä.

Murskasin molemmat leikkuulaudalla

Ja laitoin ne silikonimuottiin.

Toistin muutaman kerran muutamalla silikonimuotilla.

Sitten sulatin. Sulattamisen voi tehda mikrossa, kuumassa vedessä tai vaikka uunissa. Ei ole iso ja vaikea homma.

Nautiskelua joutuu kuitenkin odottamaan hetken. Sulanut valkosuklaa laitetaan jääkaappiin jähmettymään.

Ja sitten yllättäen sulla onkin lähes omatekoisia suklaanameja!

Tein toisenkin erän. Tällä kertaa käytössä oli pistaasipähkinöitä.

Ja maitosuklaata.

Murskasin pistaasipähkinät haarukalla. Ne murskaantuvat todella helposti ja tuohon meni ehkä minuutti tai kaksi. Laitoin pistaasin sekaan hyppysellisen suolaa.

Sitten laitoin suklaamuottiin suklaan

ja sen päälle pistaasit.

Unohdin ottaa lopputuloksesta kuvia, mutta tämän jälkeen sulatin suklaan, sekoittelin hieman ja laitoin jääkaappiin kuivumaan. Suklaanhan voisi sekoittaa vaikka kattilassa, mutta en halunnut liata kattilaa.

Nämä pistaasimaitosuklaat on musta maailman parhaita, mutta en tiedä missä täällä niitä myytäisiin, joten paras tehdä itse. Fazerillahan on se ihana pistaasipähkinä ja suola -suklaapatukka ja sen inspiroimana tein nämä. Kaikki jotka pääsivät maistiaisille tykkäsivät näistä kans ja ehkäpä teen siis joskus toistekin!

Niin ja lue tuo ääneen!

Kuvia lasin takaa

2012-01-07T13:23:00.000Z

Tylsyyksissäni nappailin kuvia ikkunan läpi, koska kerrankin osui kohdalle kaunis päivä. Yleensä täällä sataa ja tuulee ja myrskyää ja on synkkää ja kylmää ja hirveää.

Etualalla kotimme hallittua kaaosta.

Glasgown kattoja.

Puiden takaa pilkistää yliopiston torni.

Heijastun likaisesta ikkunasta itsekin.

Joen toisella puolen.

Kaunis Glasgown West End.

Tää ei jostain syystä anna minun keskittää alla olevaa kuvaa. Onpa ärsyttävä.

Aurinkoakin. Glasgowssa. Ja miksi minä istun sisällä kirjoittamassa tätä?!

Meidän ihana olkkari.

Mitenköhän tämän näkymän jälkeen voi tottua kellariasumiseen. Tätä asuntoa tulee todella ikävä.

Noh, ainakaan seuraavassa kämpässä ei ole näin isot ikkunat ja tuuli ei tunnu kaatavan koko huushollia.

Kissa osui kameraan.

Taivaallista

2012-01-07T11:37:00.003Z

Joskus aiemmin tänävuonna (EDIT: eiku viimevuonna) keskustaan avasi uusi vegeravintola. Glasgowssa ei ole hirveän paljoa vegeravintoloita, joten tämä ehkä mahdollisesti neljäs vegemesta välillä West End ja keskusta tietysti houkutteli.

Paikan nimi on siis Heavenly ja se on Bath streetilla. Siellä on ihantavallinen drinkkimenu (vaikka he sitä hirveän laajana cocktailmenuna mainostavatkin) ja sopivan kokoinen ruokamenu. Valitettavasti vegeravintolat tuppaavat olemaan ei-niin-hirveän-makuelämyksellisiä ylipäätään, joten odotukset eivät ikinä ole niin älyttömän korkealla. En tiedä muuten mistä se johtuu, ehkä vegeravintoloilla on vaan niin kilpailuton asema, että ei haittaa, vaikka ruoka on parhaimmillaankin keskitasoista?

Yleensä vegeravintoloissa on kuitenkin tosi hyvä ja viihtyisä tunnelma. Kotini lähellä on yksi vegeravintola, jonka nimi on Tchai Ovna, joka erikoistuu laajaan teevalikoimaan. Siellä on hirveän hyvää teetä, aivan ihana tunnelma, siishaa ja vaikka mitä, mutta ruoka maistuu samalle kuin minkä tahansa opiskelijamatöörikokin vegekokkailut. Käyn siellä kyllä silti teellä jatkossakin.

Heavenly taas ei ollut tunnelmaltaan ehkä niin hirveän "welcoming". Sisutus oli todella moderni ja kylmä ja jotenkin en vaan tuntenut oloani hirveän viihtyisäksi siellä. Tunnelma oli sellainen "moderni kahvila ja macbook". Se on outo tunnelma vegeravintolalle. Valitsimmekin Steffun kanssa istumapaikaksemme hiljaisen ja hieman muusta ravintolasta eristäytyneen loossin.

Heavenlya mainostetaan myös underground musiikin soittamisella: "The best independent pop music you won't hear outside your own ipod". Kun olimme siellä, taustalla soi Morrissey. En nyt sano, että Morrisseyssä olisi mitään vikaa, mutta "independent pop music" ei sitä kuvaa. Tavallaan ehkä oletin kuulevani siellä musiikkia, jota normaalisti en kuulisi. Morrissey muuten soi eräässä musiikkiin ja elokuviin erikoistuneessa ketjuliikkeessä juuri ennen kuin menimme tuonne syömään. Harmitti hieman, koska olin ehdottoman mielenkiinnostunut siitä musiikkimaailmasta. Luulin tämän olevan indiemusiikin saralta vähän vastaava paikka kuin 13th Note, joka on vähän rajumpaan musiikkiin erikoistunut vegeravintola Trongatella.

Tunnelma on vielä jouluinen.

Aloitimme vierailumme istuutumalla alas. Sitten tarjoilija tuli kysymään tilauksemme. Saimme juomat ja odotimme ruokiamme...

...ja odotimme...

... ja odotimme hieman lisää. Steffun ilme on tuollainen missä hän nyt perusenglantilaiseen tapaansa miettii, että voisiko mennä jo kysymään, että mikä kestää ja raivota tarjoilijalle siitä kun ollaan tuhat vuotta odotettu. Sitten jos oikeasti menisikin kysymään, niin se pitäisi tehdä niin, ettei vahingossakaan loukkaa toista tai kuulosta siltä, että valittaa. "Anteeksi kun häiritsen, mutta meneeköhän ruoissamme vielä kauan?" Sitten Steffu istuu alas pöytään ja on taas todella suorasanainen tunteistaan. Täällä on ehkä vähän vaikeaakin se, kun ei voi vaan rehellisesti valittaa. "Sori, teillä kesti ihan vitun kauan, antakaa alennusta".

Suomessa voi ja se toimii!

Noh, kun ruoka sitten vihdoin tuli lähes tunnin odottelun jälkeen, lepyimme molemmat aika vikkelään.

Steffu tilasi itselleen vegeaamiaisen. Valtava annos.

Itse tilasin tofuburgerin sipulirenkain.

Vittumaisesta venailusta huolimatta menisin ehdottomasti tuonne uudelleen. Ruoka oli nimensä mukaan "heavenly" eli taivaallista. Jos tuonne olisi mennyt sillä asenteella, että olisi varautunut venaamaan tunnin ja olisi vaan jutustellut ja ottanut rennosti, ehkä juonut orgaanisen (lol) siiderin veinaillessa, olisi ehkä kokemus ollut hieman erilainen. En suosittelisi tätä lounasravintolana jos meinaa lounaan lisäksi iltapäiväänsä muutakin mahduttaa, mutta jos on varautunut "pieneen" venailuun, niin täällä on ehkä Glasgown vegeravintoloiden parhaat ruoat. Tai no se ei ehkä ole totta, 13th Note on kyllä mun ehdoton suosikki jatkossakin. Mutta ainakin Glasgowssa on nyt yhden sijaan kaksi hyvää vegeraflaa.

Kotiin palattua istuttiin olohuoneessa lämmitellen lämmitettävän viltin voimin yhdessä. Huvitti Oscarin sivistynyt löhöilyasento ja omaan käpäläänsä pään lepääminen. Se oli tuossa asennossa vaikka kuinka kauan. Huomaa myös kamerailme!

Kelvingrove -puisto.

2012-01-05T08:22:00.002Z

Näin viime yönä unta, jossa vasemman takakäpäläni pikkuvarvas oli ainakin Winstonin pään kokoinen (siis ihan valtava) ja poikittain. Heräsin aamulla ja jostain syystä varpaassani on nyt mustelma ja siihen sattuu. En tiedä miksi näin, mutta toivottavasti en ole murtanut sitä.

Winston on muuten ihana.

Kotimme edustalta alkaa Glasgown West Endin yksi suurimmista puistoista, Kelvinin jokea ympäröivä Kelvingrove Park. Se on puistona päiväsaikaan mitä ihanin, mutta illalla sen luonne muuttuu ja se onkin saanut paikallisten keskuudessa lisänimekseen Kelvinrape park. Raiskauksia enemmän puisto on kyllä tunnettu miesprostituutiosta ja huumeista, mutta täällä silti pidetään itsetuhoisena tuolla puistossa illasaikaan kävelyä.

En olisi tuonne normaalisti lähtenyt yksin kävelemään ja nytkin hieman pelotti - varsinkin siltojen alta mennessä. Puistohan ei ole tietenkään edes valaistu.

Menin tuonne eilen illalla, koska halusin olla hetken jossain, missä on hiljaista ja rauhallista, kuunnella vain hetken hiljaisuudessa (kamera kädessäni) joen pauhausta.

Osuin selkeästi oikeaan paikkaan. En törmännyt tuolla puolessa tunnissa keneenkään.

En muuten ole aiemmin ottanut yöaikaan kuvia ulkona oikeastaan ollenkaan tällä kanavalla. Tuolla kaipailin hieman ständiä. Ehkä ensi kerralla otan sen mukaan - ellei Steffu onnistu estämään öisiä puiostoiluaikeitani ihan kokonaan.

Mielestäni nämä kuvat nyt ovat ihan onnistuneita. En ole mikään valokuvaaja todellakaan ja haluaisin mennä jollekin valokuvauksen a ja o -kurssille, jolla joku opettaisi mut ottamaan kaikki järkkärini hyödyt irti. Tuntuu typerältä kuvata järkkärillä ja käyttää lähinnä automaattiasetuksia.

Tämä oli musta onnistunein kuva siitä huolimatta, että se on hieman vinossa. Vesi tuntuu kuvissa olevan sellainen elementti, joka antaa paljon anteeksi.

Tuo penkki näytti niin kutsuvalta, että jäin siihen istumaan ja hetkeksi hengähtämään. Lähdin kuitenkin melko pian siitä kotiin, koska rupesi Glasgowlle ominaiseen tapaan satamaan.

Kotiin eilen päästyäni oli vatsa taas sekaisin ja sain valvoa koko yön. Jos laittoi hetkeksikään makuulle oli pakko juosta halaamaan vessanpönttöä. Tuntuu, että jokatoinen viikko tasaisesti olen näin yhden päivän tai yön ainakin kipeänä vatsavaivojen takia. Olin jo diagnosoinut itselleni mahahaavan, kun luulen tämän jotenkin liittyvän stressiin ja SLS:n, mutta ehkä itsediagnoosini oli tällä kertaa väärä. Tuskinpa tämä on mitään, olen hieman taipuvainen epäilemään jokaisen pääkivun olevan aivokasvain, joten jospa vaan rauhoitun.

Joulun aleshoppailut

2012-01-03T11:25:00.000Z

Meillä on ollut prameat uuden vuoden vietot ja siksi joulun aleostokset jäivät aika köyhiksi. Kiertelin alennusmyyntejä parina päivänä ja teepannun (liian tylsä, en ota siitä kuvaa) lisäksi ostin seuraavaa.

Olen aina ollut huono ostamaan joululahjoja ja nämä French Connectionin sukat ostin myöhäisenä joululahjana. Joku joskus sanoi minulle, että hyvän joululahjan ostaa silloin, kun ostaa jotain sellaista, mistä itse pitäisi. Tämähän ei ole totta, nimittäin nämä sukat eivät lahjan saajalle kelvanneet. Itse pidän nämä ilomielin lämmittämässä varpaitani Glasgown kylmissä sadekeleissä.

Alemyynneistä löytyi myös todella halvalla kissojen joulucracker. Jouluna kateille oli yksi tällainen puokkiin ja nyt kun lähti halvemmalla kuin saippua, niin ostettiin toinen.

Sisältä paljastui identtinen lelu edelliseen leluun nähden, vitsi sentään oli vaihtunut. Edellisen vitsi taisi olla

What do you get when you combine a cat and a parrot?

- a carrot

Ei ehkä hirveän hauskaa.

Loppuun vielä myöhäisiä kuvia uudelta vuodelta. Syötiin meidän muuttoautoon varatuista rahoista melkein puolet tuolla, joten muutto rahoitetaan nyt sitten pikavipillä. Vastuutonta ja typerää, mutta kellä on oikeasti takuuvuokran ja vuokran lisäksi kuulle tosta noin vaan ylimääräistä niin paljon, että voi viettää uutta vuotta ja maksaa vielä muuttoauton siihen päälle? No ei kellään. Eli siis täältä tullaan velkavankeus! Me oltiin jo myyty hirveästi vaatetta ja muuta tavaraa netissä tuota muuttofirman laskua varten ja se oli meillä jo säästössä, mutta omaa typeryyttämme mentiin elämään yli äyräidemme. Onneksi sentään ruoka oli tosi hyvää.

Kyseessä on siis ravintola Two Fat Ladies Dumbarton Roadilla Glasgown West Endissä. Two Fat Ladies -ravintolat ovat maailmankuuluja ja jos et ole kuullut niistä olet moukka. Tai sitten et vaan katso huonoja kokkiohjelmia.

Kuvat ovat laadultaan paitsi huonoja myös todella epäimartelevia. Seurueessa siis siskoni puolisoineen ja kavereineen ja sitten tietty minä ja Steffu.

Alkupala oli jotain piirasta. Pääruoasta en ottanut kuvaa, koska kasvissyöjille tämä paikka ei oltu suunniteltu, enkä tätä kasvissyöjille suosittelisi. Vaikka ruoka oli hyvää oli kasvisruoan hinta ihan sama kuin muunkin ruoan ja laatu ei kuitenkaan ehkä vastannut sitä. Menulta ei löytynyt kasvisruokaa, joten minua varten valmistettiin vegepastaa, jossa oli spaghettia, sieniä ja parsakaalia. Hyvää, mutta karsean ylihinnoiteltua.

Jälkiruokana meillä oli kuuteen pekkaan usean eri jälkiruokalajin tarjoitin.

Jälkiruoat olivat ihan hirveän hyviä. Vähän liiankin hyviä, koska ähkyhän siinä sitten tuli.

Ei nähty uutena vuotena muuten raketin rakettia. Ravintolasta jatkettiin Brew Dog -baariin, jossa join liikaa. Uuden vuoden päivä olikin darrahikinen ja vaikka vuodenvaihteen pippalot olivat superkivat, ei vuosi saanut ehkä kaikkein parasta mahdollista alkua. Ei pelkästään sen krapulan takia.

Jos nämä vastoinkäymiset nyt voisivat jo pikkuhiljaa loppua, olisi aivan yli-ihanaa.

Vuosi 2012, olet tervetullut!

2012-01-01T11:54:00.043Z

Hauskaa darraa ja onnellista uutta vuotta rakkaat! Onko kissa kussut suuhun? Toivottavasti juhlinnat pysyivät hyvän Glamour-maun mukaisina eikä tullut Tukiaismaisia kömmähdyksiä vaan pysyttiin hyvä maun rajoissa. Kerron ehkä joku päivä omasta vuodenvaihteen juhlinnasta. Ehkä.

Eilen listasin mitä kaikkea sitä viime vuonna tapahtuikaan ja nyt kiinnostaisi hirveästi listata, että mitä kaikkea toivoisin tulevalta vuodelta. Nämä eivät niinkään ole lupauksia, vaan tavoitteita. Jos ne eivät toteudu, niin ne eivät toteudu. Pysyn silti ihmisenä ja arvostan itseäni tuntematta itseäni epäonnistujaksi. Ei elämässä ihan kaikessa voi onnistua.

Haluaisin omaksua terveellisemmät elämäntavat. Alkoholia en juo enää lähes ollenkaan, tupakoinninkin olen lopettanut, mutta nyt voisi pikkuhiljaa pudottaa makeat ruokavaliosta ja opetella liikkumaan säännöllisesti.

Haluaisin myös lukea enemmän kirjoja. Luin joskus teininä säännöllisesti, mutta näin aikuisiällä kirjojen lukeminen on valitettavasti vaihtunut telkkarin katseluun. Luen suuren määrän artikkeleita yliopistoa varten, mutta sitten niiden jälkeen Dracula -kirjan lukeminen loppuun vaan jää ja vaihtuu huonoon tositelkkariin. Yliopistolukemisten jälkeen ei muusta lukemisesta ole saanut kiinni. Lahjaksi saatu Kindle on lupaavasti auttanut tähän tavoitteeseen kiinni pääsyssä ja olen nyt joulun jälkeen lukenut kolme kirjaa. Ehkä kohta sen Draculankin.

Haluaisin ruveta harrastelemaan. En tarkoita harrastamisella nyt jotain kerhoon tai klubiin liittymistä ja pallon potkimista tai muuta vastaavaa, vaan ihan kotona tai ulkosalla itsekseni tai Stephenin kanssa harrastelua. Haluaisin esimerkiksi ruveta käymään vaikkapa kerran viikossa pidemmällä kävelylenkillä Glasgown alueella - ostin sellaisen Glasgown alueiden kävelylenkkikarttakirjankin. Voisi aina bussilla tai junalla mennä lähikunnille ja käydä sen kävelyn (tosin ehkä vain kelien salliessa). Tulisipa tänne blogiinkin kuvattavaa. Ehkä samalla myös yleinen vireystaso nousisi.

Kuva täältä

Haluaisin ylläpitää yliopistomenestykseni. Eli siis tehdä ihan sikapaljon töitä ja pysyä omassa tasoluokassani. Se tietää pitkiä päiviä kirjastolla, tuhotonta pingottamista ja rakkaan blogini laiminlyöntiä, mutta se on sen arvoista. Ei ole parempaa fiilistä kuin saada kurssityö takaisin A:na. Vaikka en ehkä aina sinne ylläkään, niin ainakin se korkea B olisi hyvä. Kun saa kehuja kurssitöistään ihmisiltä, jotka näkee jumalmaisessa asemassa siksi mitä he ovat tutkimuksellaan psykologian saralla suorittaneet, tekisi mieli vähän itkeä ilosta. Se on jokaisen pitkän yliopistopäivän arvoista kun saa positiivista palautetta siitä työmäärästä.

Yliopistohommeleihin (ja elämänlaatuun yleensäkin) liittyen haluaisin myös panostaa unen laatuun. Tämä on ehkä helpommin sanottu kuin tehty.. Tai siis panostaahan voi helpostikin, mutta se, että saa tuloksia on sitten eri juttu. Olen enemmän tai vähemmän kärsinyt unihäiriöistä koko elämäni. Joskus unihäiriöni on ollut niin paha, että olen ollut nukkumatta pitkiäkin aikoja ja voinut fyysisesti todella huonosti, toisinaan taas on ollut vaikea pysyä hereillä. Klassisestihan masennukseen liittyy se, että ei saa unta ja ahdistukseen se, että herää kesken unen. Olen taipuvainen molempiin ja yhdistelmänä unen kannalta se ei aina ole maailman paras juttu. Haluaisin ihan tosissani päästä uniongelmista eroon ja ehkä jopa lopullisesti luopua unilääkkeistä kokonaan. Se vaatisi uusien rutiinien opettelun lisäksi hieman muutakin.

Kuva täältä

Haluaisin oppia juomaan viskiä. Se on musta niiiiiiiiiiin viilee juoma, sellainen oikein vanha äijä tummanpuhuvassa pubissa ja likaisesta lasista. Olisi niin hienoa mennä baaritiskille ja pyytää lasillinen hyvää viskiä ja oikeasti tietää mistä puhuu ja tunnistaa onko se hyvää. Valitettavasti siitä ei pääse syteen eikä saveen, että kaikki viski maistuu vaan teinioksennukselle. Se on tosi kurja, koska asun maassa, jossa viski on niin ku "se" juttu. Ne sanovat, että maku on hedelmäinen tai savuinen tai suolainen tai makea, mutta todellisuudessa se on kaikki vaan sitä teinioksennusta. Ehkä jos juon pienen pipetillisen joka päivä opin tykkäämään siitä? Pienet lapsethan voi opettaa syömään parsakaalia sillä, että laittaa ne vaan syömään sitä vähän joka päivä. Jonkin ajan päästä ne tottuua ja tykkää siitä. Ehkä sama toimii aikuisilla teinioksennuksen kanssa!

Haluaisin myös elää säästeliäämmin. Muuton jälkeen vuokramme pienenee hirmupaljon ja haluaisin sen lisäksi myös säästää rahaa niin, että voisimme kesällä tehdä vaikkapa viikonloppureissun jonnekin hieman Edinburghia kauemmaksi.

Mitäs te, onko teillä toiveita, tavoitteita tai lupauksia tulevalle vuodelle?

Onnellista tulevaa vuotta.

2011-12-31T08:23:00.012Z

Kohta on jo taas uusi vuosi. Näin vuodenvaihteessa on hyvä tarkastella kulunutta vuotta ja pohtia tapahtumia. Muutenkin olisi hyvä aina silloin tällöin pohtia elämäänsä ja sitä, mitä tapahtumista voi oppia.

Tämä on ollut yksi elämäni raksaimmista vuosista, mutta tästähän ei voi enää mennä kuin ylös päin!

Tämän vuoden henkilökohtaiset suuret plussat

Winstonin ja Oscarin kotiutuminen meille

Hyvä menestys yliopistossa ja se, että pääsin jatkamaan opintoja vielä tälle vuodelle

Käynti Celtic vs. Rangers -pelissä

Tupakoinnin lopettaminen

Manchesterin viikonloppu

Suomen loma

Asuminen ihanassa asunnossa

Ihana Steffu

Ihanat yhteiset hetket kissojen kanssa

Tämän vuoden henkilökohtaiset suuret miinukset

Bombon menettäminen

Winstonin sairastuminen

Välit menivät ystävän kanssa ristiin

Stressi ja kiire

Oon lihonu ihan sikapaljon

Kaikenkaikkiaan vuosihan näyttää olleen paljon positiivisempi, vaikka nuo negatiiviset tapahtumat ovat toisaalta olleet ihan hirveän vaikeita.

Syksy ja alkutalvi on mennyt masentuneena, mutta ehkä tää tästä.

Blogini onnistuneimmat kirjoitukset

(noin niin kuin omasta mielestäni)

Kulttuurisopeutumispostaus

Muistoja Suomesta

Ensimmäinen päivän asun -postaus

Opintovatvomiseni varoituksena muille UK:ssa lukeville

Homojen verenluovutusoikeutta pohtiva teksti

Se kun Bomboa syyttä syyteltiin

Omat lemppariasuni

Hahha, ilmeisesti mun lepparikampaus on huoleton nuttura!

Tämän vuoden suuret tapahtumat

Nämä eivät ole missään järkevässä järjestyksessä.

Occupy -liike

Kuninkaalliset häät

Kuva täältä

Japanin maanjäristys ja tsunami

Kuva täältä

Egyptin mielenosoitukset

Islanti tunnusti Palestiinan

Berlusconi irtisanoutui

Englannin mellakat (eivät onneksi tulleet Skotlantiin)

Kuva täältä

Ehkä vuoden ahdistavin tapahtuma oli Norjan joukkosurma

Kuva täältä

Myös tärkeitä tai tunnettuja ihmisiä menehtyi tänä vuonna useita.
Osama Bin Laden, Gaddafi, Kim Jong Il suurista pahantekijöistä ja viihdepuolella Elizabeth Taylor ja Amy Winehouse.

New York sallii sukupuolineutraalin avioliiton. Myös jenkkiarmeijan suhtautuminen rakkauteen muuttui virallisesti suopeammaksi ja "Don't ask don't tell" -politiikasta luovuttiin.

En kerro lähdetää, koska tämä on sivustolta, joka vastustaa yksilön oikeutta rakastaa

TÄMÄ!

Kuva täältä

Joku ehkä listaisi tuonne myös esimerkiksi Steve Jobsin kuoleman tai persujen vaalivoiton, mitä itse olisit vielä listannut? Oliko vuosi 2011 antoisa?

Katsotaan millaisia kujeita tuleva vuosi tuo tullessaan.

Hauskaa uutta vuotta teille kaikille lukijoille! Näillä näkymin Hansi jatkaa bloggailua vielä tulevanakin vuonna.

Jos naamakirjasekoilut muuten kiinostaa, niin Buzzfeed on listannyt vuoden 2011 typerimmät Facebook -sekoilut. Juttu luettavissa täällä.

Kissanminttushambalot!

2011-12-28T10:21:00.003Z

Ei näillä mitään huumeongelmaa ole, mutta joulun ja loman kunniaksi vähän ottivat.

Ja sitten vakavampiin aiheisiin...

Saan suuren määrän kommentteja yhdeltä anonyymiltä kiusaajalta, en julkaise hänen kommenttejaan. Tiedän niiden tulevan samalta anonyymiltä. Olen tässä Bombon kuoleman jälkeen kahden vaiheilla siitä, että jaksanko jatkaa bloggaamista. Osa niistä kommenteista on ollut niin hirveää luettavaa, että mun oli välissä vaikea käydä täällä blogissa ollenkaan. Samaan aikaan ironisesti tämä blogi on toiminut mulle aivan valtavana henkireikänä ja tänne kirjoittaminen on auttanut Bombon kuoleman käsittelyssä. En nyt tiedä kutitenkaan mitä tehdä. En ymmärrä miksi joku kommentoi säännöllisesti yksinomaan satuttaakseen toista. Aiemmin en ottanut näitä niin tosissani, kun kyse on kuitenkin yhdestä ihmisestä, jolla on joku vakavampi ongelma, mutta ihan kaikesta en minäkään jaksa lukea kuittailuja ja vitsejä. Mulle perheenjäsenen menettäminen on ollut tosi vaikeaa ilmankin, että joku linkittää blogiini "hauskan" kuvan irvaillen Bombon kohtalosta tai yrittää syyllistää minua jokaiseen postaukseen kommentoiden.

Tämä anonyymien kiusaaminen on laajempikin ilmiö, eikä kohdistu vain omaan blogiiini. Lähes jokaisella bloggaajalla, jolla on yli 100 seuraajaa, tuntuu olevan sama ongelma. Nämä kommentit ovat tosiaan siis jatkuvia ja ne tulevat poikkeuksetta samalta henkilöltä ja kommentit ova edelleen tosituvia, vaikken niitä julkaisekaan. Tällainen vainoaminen on jo aika sairasta eikä varmasti tälle anonyymillekään tee hyvää.

Olen viimeaikoina nähnyt muissakin blogeissa postauksia tästä samasta ongelmasta, moni bloggari on tästä syystä lopettanut bloggaamisen ja moni ahdistuu niistä kommenteista aivan tosissaan. Minuun eivät nuo kommentit aiemmin ole vaikuttaneet, mutta tuo Bombon kuolemasta pilkan teko oli kova juttu. En sen takia saanut vastattua kommentteihin, niiden lukeminen tuolta vieläkin aina pelottaa, vaikka tämän anonyymin kommentit menevätkin suoraan roskapostiin. Jokainen kerta kun näen, että on uusia kommentteja tarkastettavana, pomppaa sydän kurkkuun.

Olisi ihanaa jos Blogger antaisi mahdollisuuden bannata jonkun ip-osoitteen kommentoinnilta kokonaan.

Hyvä anonyymi, en aio jatkossakaan julkaista kommenttejasi. Et ole kanssani eri mieltä, haluat vain loukata ja kiusata. En aio julkaista kommenttejasi, vaikka kirjoittaisit jotain asiallista. Yrität kaivaa minusta satuttavimmat asiat esille ja teet niistä pilkkaa, kuten rakkaan kissani kuolema ja ylipainoni. En usko, että olet kykenevä rakentavaan keskusteluun, mutta haluaisin tietää miksi juuri minä olen saanut tämän kunnian olla pakkomielteesi kohde? Mitä saavutat kun kirjoitat minulle loukkaavia sanoja ja millainen olo sinulla on, kun painat sitä "lähetä" -nappia? Menetkö nukkumaan hyvällä omalla tunnolla ja koetko olevasi se paras mahdollinen ihminen, mitä voit olla?

Hyvää jatkoa ja uutta vuotta sinullekin. En minä ole sinulle vihainen, haluan vaan aidosti ymmärtää mikä vetää ihmiset tällaiseen käytökseen.
Tervehän sinä et ole.

Joulunajan kuvia Glasgowsta

2011-12-27T13:23:00.000Z

Glasgowssa on vuosittain keskustan George Square -aukiolla (aukiaukiolla - ehhehheee) sellainen maailmanpyörä. Sillä on kirpaisevan kallis hinta, mutta leikittiin, että oli halpaa kuin saippua ja hypättiin sen kyytiin.

Glasgow ei kyllä George Sqaren suunnalta ole maailman kaunein kaupunki.

Lasissa oli sadepisara, hyviä kuvia taas!

Joulun festiviteettien vuoksi aukiolla on myös luistinrata. Sinne voi mennä kompuroimaan neuvostoaikaisin sinisin luistimin jäälle, jota ei koko joulukuun aikana ole edes yritetty uusia. Tai sitten voi katsoa vierestä ja ymmärtää, miksi täällä kaikki ajattelevat luistelun olevan ihan älyttömän vaikeaa. Kai nyt noilla kapineilla!

Katsokaa muuten, miten jokainen kuvassa luisteleva näyttää vain ja ainoastaan tasapainottelevan.

Glitterliukumäki.

Luistinradan viereisessä teltassa oli kahvia ja ennen joulua siellä laulettiin joululauluja.

Steffu ei tykkää ku kuvaan.

Kaunis Glasgow City College. Onneksi en opiskele tuolla, meidän yliopiston neuvostoaikaiset rakennukset ovat ehkä, jos mahdollista, vielä rumempia.

Tuo kaunis rakennus on jokin kunnanvirastotalo tai kaupungintalo. Siis City Chambers.

Jos joku tietää miten tuo muuten kääntyy, niin voi jättää kommenttia.

Paluumatkalla törmättiin johonkin maailman hirveimmässä kunnossa olleeseen hotelliin. Otin siitä kuviakin ja sitten niissä kuvissa se näyttää ihan oklta. Vittuuksiltani julkaisen silti.

Joululahjashambalot!

2011-12-26T08:44:00.018Z

Joululahjojen availustahan nauttii kissat ihan käsittämättömän paljon. Tässä on juuri ollut meneillään sellainen tilanne, että houkuttelevan lahjapaperin päälle on hypätty. Valitettavasti lahjapaperi litistyi alla. Tuosta juoksu jatkui. Me kasattiin lahjapaperit siististi kasaan, mutta niillähän on aina ihan hirveen kiva leikkiä niin nyt ne on sitten ympäri ämpäri.

Rakkaalla Niilo-kissalla Suomessa ilmeisesti vähän samaa jouluhenkeä.

Tässä meidän kaikki joululahjat! Kuvasta puuttuu Sari-Annan lähettämän, ja jo syödyn, Fazerin sinisen suklaan lisäksi myös osa äidin lähettämistä suklaista, äidin tekemät piparkakut ja mun Steffulle ostama nahkalaukku. Se oli se mun päälahja Steffulle ja se on tosi kiva, en tosin tiiä oliko Steffu niin innoissaan siitä. Ne vaan unohtuivat. Samoin kuvassa ei ole Steffun uutta (ihanaa) lompakkoa, koska se oli jo kuvanottohetkellä otettu käyttöön.

Mun puhelimettomuus otettiin niin tosissaan, että sain puhelimen sekä äidiltä että Stepheniltä. Ihan hyvä oikeastaan olla kaksi, koska sitten voin pitää suomalaista sim-korttia tuossa toisessa. Mulla ei ole ikinä ennen ollut näin hienoa puhelinta ja nyt on kaksin kappalein oikein touch screeniä ja nettiyhteyttä ja vaikka mitä!

Sitten sain myös tuollaisen Kindle Fire-jutun. En oikein ymmärrä mikä se on, siis Kindlellä luetaan kirjoja, mutta tuo on joku Kindle Tablet, jota ei Steffun mukaan ole vielä julkaistu Euroopassa vaan tämä on oikein ameriikan maalta. Sillä pääsee kuulemma lukemaan PDF -tiedostoja, eli voin lukea kaikkia journal articleja ja muita yliopistojuttuja siitä. Haluan sille jonku kivan kannen!

Kuksan ostin Steffulle.

Rakastan!

Nyt mulla on KOLMET Westwoodin kumpparit. Älkää tuomitko turhamaisuudesta vielä, sillä nää on paitsi tosi kivat jalassa kumppareiksi, nää sopii hyvin myös kaupunkimiljööseen ja täällä sataa aina. Ne mun aiemmat ovat niin kuluneet, että olen tosi tosi tyytyväinen näistä. Mikäs sen ihanampaa kuin tuoksuvat kengät?No ihana Steffu!

Morrisonsin keksejä.

Steffu sai töistä kalijaa, viiniä ja noita keksejä keltaisessa rekassa. Voi olla, että keksit lahjoitetaan eteen päin Steffun siskon pojalle, meillä kun on niin paljon kaikkea makeaa.

Nuuskiva kissa oli jo omasta takaa.

Tuo VHS-kasetti on Steffun uusi muistikirja, sen edellinen on mennyt hukkaan. Nahkakäsineet sain Steffulta ja Philipsin voice recorderin myös, tosin rahoitin sen itse. Se oli ihan ehdoton hankinta, koska meidän luentojen ääninauhat tulevat nettiin melko epävakaasti ladattavaksi ja tarvitsen niitä opiskelumateriaaleiksi. The Smiths -paidan ostin Steffulle. Halusin ostaa Morrissey -paidan, mutta ne ei olleet niin kivoja.

Muumikeittokirjan ostin Steffulle, yhteinen on meidän 2012 Diary, siihen on tarkoitus listata kotitöitä ja reseptejä ja yhteisiä suunnitelmia. Gourmet -kirjan sain äidiltä. Samoin pipot mulle ja Steffulle, saatiin tonttulakitkin, mutta ne oli tietty päässä eikä kuvassa!

Koiramäen joulukalenterikin on äidiltä. En tiedä muistaako äiti, että hän hankki meille samanlaisen viime vuonna myös. En usko, että tämä hankinta tehtiin tarkoituksella jatkamaan trendiä, mutta mä olen Mauri Kunnaksen fani, joten kelpaa kyllä!

Taustalla on tuollainen kynsisetti, jonka sain Steffun äidiltä. Steffulta sain nämä muut kylpytuotteet.

Ja tämä vanity case on Steffulta. Se on jostain vintagekaupasta ja rakastan sitä, sinne saa vaikka mitä meikkiä mahdutettua ja ne eivät enää ole sotkuisesti ympäri ämpäri!

Suklaat ja namit ovat Sari-Annalta ja osa äidiltä, sukat ja toinen DVD äidiltä ja tuo DVD -boksi Prisoneria on Steffun äidiltä.

Viltti. Ei näytä huipulta vai? Olet niiiiin väärässä! Tämä on nimittäin sellainen lämmitettävä viltti, seinään kytkettävä. Ihan maailman paras keskintö ja tätä ollaan toivottukin. Kiitos mamma!

Tarkkasilmäisempi huomasikin, että Hannahn on saanut uuden linssin kameraansa. Olisinkin!

Se ei ole uusi linssi, vaan maailman hienoin termostaatti niille päiville kun aamukahville ei jää aikaa.

En ole varmaan ikinä saanut näin paljoa lahjoja. Varsinkin puhelimet ja Kindle ja Suominamit ilahduttivat. Niin ja se vanity case, miksen ole hankkinut sellaista aiemmin?!

Steffu kokkasi meille sitten vielä illaksi jouluateriat.

Syön tuosta lounaaksi pian loput. Naurattaa tuo annoskoko. Noh, eikö jouluna kuulukin syödä niin paljon, että vatsaan sattuu!

Yritän tässä tämän päivän aikana ymmärtää miten tuo Kindle oikein toimii.

Mitäs kaikkea te saitte? Olitteko tyytyväisiä? Mitä te annoitte?

Yleensä muuten vastaan kommentteihin aika ahkerasti, mutta nyt osanottoihin, runoihin ja muihin kauniisiin sanoihin vastaaminen yksittäin on tuntunut jo ajatuksena rankalta. Haluan siis edelleen kiittää kaikkia Bomboon liittyvistä kommenteista ja lupaan parantaa tapani kommentteihin vastaamisen suhteen - en halua, että luulette, etteivät kommenttini olisi minulle tärkeitä ja ettenkö lukisi niitä.
Luen kyllä, ihailen teitä kun olette niin ihania! Ihan jokainen julkaistu kommentti on ollut tärkeä. Kiitos niistä!

Meidän jouluaatto

2011-12-25T07:45:00.005Z

Joulu alkoi perinteisesti riisipuuron keittelyllä ja sitten syömisellä.

Sitä seurasi useamman tunnin joulukävely. Olimme liikkeellä kello yhdestä aina viiteen asti. Kotiin saavuttuamme viimeistelin kokkailut. Aatonaattona jo valmistelin kaiken niin, että ei tarvinut oikeastaan kuin laittaa ruoat uuniin.

Meillähän ei oikeastaan syö ihmiset lihaa. Steffu tavallaan syö, mutta hirveän harvoin ja itse en ole moneen vuoteen syönyt. En ole niitä, joille kala on kasvis tai jouluruoka kasvisruoka, joten joulun paistin eteen sai tehdä vähän enemmän työtä. Paitsin ohjeen löysin Cinnamonia -blogista. Tämä blogi on mulle täysin uusi tuttavuus, mutta heti mun lemppariruokablogi. Tykkään tuollaisista tarpeeksi yksinkertaisista resepteistä, joissa itsekin onnistun. Suosittelen siis lämpimästi. Niin ja vegeruokaahan tuolla on.

Meillä oli siis seitan paisti, porkkanalaatikko, lanttulaatikko, perunalaatikko, bataattilaatikko, pippurinen valkosipulikastike ja leipää.

Tarkoituksena mulla oli hankkia tuoretta salaattivärkkiä ja tehdä vaikka mitä vihreää tuohon sivuun, mutta nyt ajatukset ovat harhailleet niin tämä sai nyt sitten kelvata. Hyväähän tämä oli näinkin ja omaa alla olevaa annostani en jaksanut syödä loppuun.

Katsottiin ruokailun jälkeen Rare Exports. Se oli musta tosi hyvä, Steffukin sanoi tykänneensä, mutta kun hän oli aatonaaton yön töissä, oli hän niin väsynyt, että nukahti kesken...

Kissat odottivat kärsivällisesti, että josko poistuttaisiin keittiöstä ja he saisivat myös sitten maistiaisia. Varsinkin Oscarille oli kauhean kova pala, ettei hän saanut riisipuuroa. Myös laatikot kiinnostivat.

Joulukuusen tosiaan lahjoitimme sitä enemmän tarvitseville. Tilalle laitettiin mannekiinini, joka on vetänyt vaatepuun virkaa.

Lahjoja meillä on melkoinen kasa!

Eilen avasimme jo muutaman lahjan, mutta tänään avaamme loput. Eilisistä lahjoista avasimme Sari-Annan lähettämän paketin, jossa oli makeaa mahan täydeltä. Syötiin melkein kokonainen iso Fazerin sininen suklaalevy puoliksi katsoessamme huonoa BBC:n Lapland -komediaa, joka oli kuvattu Norjassa ja joka sijoittui Suomeen, mutta ei ollut yhtään Suomimainen, se oli vaan pettymys.

Ihanan rakkaan Sari-Annan karkkilähetyksen lisäksi sain Stepheniltä nahkakäsineet ja sen voice recorderin luentoja varten, siis sen ääninauhoittajan, jota toivoin aiemmin. Lisäksi myös äitin lähettämä Fazerin joulusuklaalevy tuli otettua ulos kirjekuoresta, mutta ei sitä voinut siltä Fazerin sinisen ja jouluruokien aiheuttamalta ähkyltä vielä maistella.

Stephen sai minulta Kuksan ja nahkalompakon.

Loput lahjat avataan tosiaan brittiläiseen tapaan tänään, kunhan Steffu herää ja syödään puuron jämät.

Steffu sanoi myös kokkaavansa tänään Brittiläisen jouluaterian.

Joulucrackereihin kuuluu se, että niissä on jokaisessa sisällä pieni vitsi. Vitsit ovat aina tasaisesti huonoja. Alla kissojen crackerin vitsi. Crackerista paljastui kissoille vitsin lisäksi leikkipallo. Winston haluaisi leikkiä pallolla yksin ja murisee ja juoksee pallo suussaan kauemmaksi, jos Oscar erehtyy katsomaan häneen päinkään kun hänellä on se pirun pallo. Pian kattien joulusukista paljastuu onneksi sen verran leluja, että molemmille riittää.

On tämä ollut raskas joulu. Välillä on itketty yhdessä ja välillä naurettu, muisteltu ihania asioita ja raskaita. Ei tämän helppoa kuulukaan olla.

Kyllä me silti pärjätään. Päivä kerrallaan.

Kaunista ja rauhallista joulupäivää teille kaikille.

Hyvää joulua!

2011-12-24T07:43:00.000Z

Kuva täältä

Jos kuva on liian pieni, klikkaa suuremmaksi. Kaikki Fingerporikuvat ovat hs.fi -sivuston arkistoista.

Kaunista ja rauhallista ja ihanaa joulua!

Minä ryhdyn puuron tekoon ja katoan näissä merkeissä takavasempaan.

Rauhaisaa joulua

2011-12-23T23:42:00.001Z

Vaikka täällä ei ole pakkasta, tämä laulu kuvaa sitä miltä minusta tänäjouluna tuntuu.

Varpunen jouluaamuna on mun suosikkijoululaulu. Se on ihan hirveän surullinen.

Se on sellainen laulu, jota kuunnellessa olen aina joko itkenyt tai pidätellyt itkua.

Nyt olen yksin kotona ja itken, tai siis ihan rehellisesti tämä on kait rääkymistä.

On ollut niin sanoinkuvaamattoman raskasta viime päivinä. Tämä viimeisin pariviikkoinen on vetänyt musta kaiken energian. Luulin jo, että Bombo oli parantumassa. Lapsena jos meiltä lähti kissa sanoivat vanhemmat aina, että ne menivät kissojen amerikkaan. Ehkä Bombokin on nyt siellä, ehkä siellä on parempi.

Mun olo on niin avuton.

Kirjoitin pari viikkoa sitten erästä koulutyötä varten alla olevan tekstin. Se on ihan pelkkä draft, vilisee kirjoitusvirheitä. Tarkoituksenani oli pohtia kissan omistamisen vaikutusta elämääni.

I am quite a cat person and my family has always had cats so I was very pleased to introduce a new member to my family at the beginning of my second year of university.

Life with Bombo has been good. He really affects my mood so positively and brings a lot of joy into my life.

Pet ownership has been quite consistently shown to improve life quality and cat owners have been shown to suffer from mental health problems less than non-cat-owners (Zasloff, 1996). Cats are very important to me and have a great effect on my life quality and thus having Bombo as a part of my life has improved my life quite tremendously.

Looking after a cat also makes me feel a bit more mature, it is a big responsibility. When I got Bombo one of my friends asked me how I could commit myself to him when I do not even know where I will be five years from now. I do not find it necessary to take stress over something that trivial – things usually end up sorting themselves out at the end. This is something having a pet has shown me – some things, such as finding a flat – might become slightly more difficult but everything is manageable. Things like these should certainly not be constantly worried about. Before I would have been anxious over such issues for months in advance but after confronting a few of those situations I try to do my best to ignore those thoughts of panic as it is not going to do me any good.

Olen saanut ihan hirveästi ihania kommentteja ja ne ovat piristäneet todella paljon. Ei ole niin yksinäinen olo. Blogini sisältö on ehkä ollut viime aikoina aika ankea, toivottavasti se ei jatku tällaisena kauaa. Aion kuitenkin ihan rauhassa surra ja ottaa aikani. Teen tämän kahdesta syystä:

1) Koska käsittelemättömät negatiiviset asiat kasaantuvat ja aiheuttavat ihan älyttömän romahduksen kun ne tulee samaan aikaan psyyken päälle. Voisin tehdä oman postauksen siitä mistä tämä johtuu, mutten tiedä mikä on Medial Temporal Lobe suomeksi.

2) Koska tunteita ei voi turruttaa kohdistetusti. Jos haluan surkastuttaa nämä surun ja kivun tunteet, samalla turtuu pois myös ilo ja onni. Bombo on poissa ja olen siitä sanoinkuvaamattoman surullinen, mutta koen ennemmin kaiken tämän kivun ja surun, ja itken ja huudan, kuin turrutan itseni ja rupean kykenemättömäksi nauttimaan siitä kun katsellaan telkkaria Steffun kanssa, tai siitä kun Oscar yrittää tunkea pientä päätänsä suuhuni tai sieraimeeni (tekeekö muiden kissat näin?! Niilo-kissa vanhemmillani tekee tata myös)

Stephenin kanssa olemme vähän kilpaa itkeneet eilen ja tänään. Heitin juuri menemään Bombon joulusukan aiemmin, meidän pitäisi hakea eläinlääkäriltä Bombon viltti ja kantokanssi ja maksaa siitä viimeisestä leikkauksesta ja siitä rakaan pienen lopullisesta nukuttaisesta. En tiedä miten pystyn, pyydän heitä ehkä pitämään ne viltit ja kassin ja ostan uudet. Pienet asiat kuten nämä ja Bombon blogi saavat olon ihan hirveäksi. Välillä luulen sivusilmällä näkeväni hänet jossain.

Heräilin viime yönä monta kertaa itkemään. Rupean pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei Bombo tule takaisin.

Olette kommentoijat ihania ihmisiä.

Olen laittanut kaikki laatikot uunia vaille valmiiksi ja seitankinkkukin on jääkaapissa marinoitumassa. Vaikka tunnelma ei ole katossa, niin täällä ainakin tuoksuu joululle.

Aiotaan myös katsoa pari jouluaiheista elokuvaa huomenna, käydään parissa asuntonäytössä ja syödään hyvin.

Syökää tekin hyvin, laittakaa jouluvaihde päälle!

Nuku rauhassa rakas.

2011-12-22T16:34:00.000Z

Me ei voitettu tätä taistelua. Bombo jouduttiin tänään lopettamaan.

Mun rakkaan pienen elimistö ei toipunut ja sille ei voinut enää tehdä mitään.

Me ja eläinlääkärit yritimme kaikkemme.

Alla hieman kuvia, ensimmäinen on ennen julkaisematon parin viikon takainen kylpykuva. Bombo joutui harvoin kylvyistä kärsimään ja kyvelttäminen olikin aina aikamoista sotimista.

En vaan voi lopettaa itkemistä, kirjoitan tätä ehkä hieman liian tunteellisena. En viime päivinä ole jaksanut tehdä paljoa.

Ainakin tiedän, että Bombolla oli paras mahdollinen elämä, vaikka se olikin aivan liian lyhyt.

Hän oli varmasti yksi maailman hemmotelluimmista kissoista.

Viimeiset päivät Bombo oli väsynyt ja heikko. Hän taisteli loppuun saakka.

Mulla ei ole voimaa juuri nyt kirjoittaa paljoa, mä olen ihan hirveän surullinen. Nämä viimepäivät ovat olleet sanoinkuvaamattoman rankkoja.

Toivepostaus: Kissojen ruokahetki

2011-12-19T10:50:00.000Z

Olen jo pidemmän aikaa valitellut siskolle kuinka Winston on niin perso ruoalle ja on aina vinkumassa lisää ja lisää. Sitten Oscar muuttaa meille tekemään kotia ja on vielä pahempi!

Toiveesta siis vihdoin todistusmateriaalia siitä, että nää menee ruoasta hulluiksi.

Olis muuten hyvä opetella pois tosta sivuttain kuvaamisesta. Sorkke!

En tajunnut tuossa kuvatessa, ettei tuo näy kameralle - tuossa kun kannan maitolautasellista kateille se kaatuu siksi, että Winston suurella käpälällään keikauttaa sitä.

Ja sitten siitä keittiön kaapista vielä. Tää on aivan ihana! Tää makso kotiinkuljetuksineen 30 puntaa. Ostin myös työpöydän, mutta jos muutetaan siihen kämppään mitä ollaan nyt katottu, niin siellä ei taida olla näille tilaa.
Kyynel.

Kattokaa nyt miten ihana se on! Älkääkä huomioiko tuota sotkua!

Stephen muuten pitää muuten levyarvostelublogia täällä.

Vierailu sairaan luona

2011-12-18T10:15:00.000Z

Päästiin siis vihdoin eilen näkemään Bomboa ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. En jaksanut eilen kirjoittaa.

Nappasin rakkaasta pari kuvaa. Hänellä on pieni lomakoti eläinlääkärillä ja hän saa jaloitella aina pari tuntia päivässä. Nyt muut potilaat olivat päässeet jo kotiin ja Bombo on ainoana potilaana viikonlopun yli siellä. Oli ihana nähdä rakasta.

Kakkaa ei vielä ollut tullut. Bombo on syönyt aika vähän ylipäätään, joten toivottavasti kakkattomuus johtuu vaan siitä, ettei ole mitä paljoa kakattavaa. Eläinlääkäri sanoi, että oikein hyvällä tuurilla Bombo pääsee viikon päästä kotiin. Huonolla tuurilla hän ei kakkaa, mutta en jaksa nyt miettiä sitä.

Bombo on niin rakas.

Näistä kuvista ei onneksi näe Bombon leikkausarpea. Ei myöskään näe kuinka huonossa kunnossa turkki on, kuinka paljon häneltä on lähtenyt karvaa ja kuinka hoikassa kunnossa hänen majesteetillinen korkeutensa on. Hänet oli sheivattu pepusta rinnuksille asti ja hän oli niin heikon ja sairaan näköinen. Hyvä kun ei tullut itku. Mun kultarakas on heikossa kunnossa, mutta hitaasti parantuu. Eläinlääkäri päivitteli koko vierailun ajan, kuinka Bombo on selviytynyt niin suuresta leikkauksesta. On muuten ihana kun meidän eläinlääkärit on niin hyviä. Tuon klinikan siis omistaa sellainen vanha mies ja sillä on töissä myös sellainen nuorempi nainen. Sen lisäksi tämä paikka missä Bombo on, on tuon omistajaeläinlääkärin pihalla lisärakennuksessa ja hänen vaimonsa käy siellä leikittämässä kissoja (ja mitä muita eläimiä siellä saattaakaan käydä). He ovat kaikki kolme niin ystävällisiä ja ihania ja ammattitaitoisia ja huolehtivia. On niin helpottavaa tietää, että Bombo on hyvissä käsissä.

Kun me käytiin vierailemassa oli Bombo liian väsynyt kävelemään, mutta rapsuttelin ja silittelin ja juttelin. Kerroin Bombolle, että Winston etsii häntä kotoa kun on niin pöljä. Oscar ei varmaan ole tajunnut Bombon edes menneen mihinkään, mutta Winston on vähän hukassa ilman Bombon johdatusta. Kerroin, kuinka koko kämppä on kuin myrskyn jäljiltä kun Bombo ei ole pitämässä jöötä ja kuinka häntä odottaa kotona säilykepurkillinen lohta. Kerroin, että joulukuusi löysi uuden omistajan - laitoin ilmoituksen nettiin ja joku pienituloinen perhe kävi hakemassa sen pois. Heille siitä on toivottavasti enemmän iloa kuin meille.

Vaikka Bombo ei jaksanut käveleskellä ympäriinsä tällä kertaa, oli hän eilen kävellyt seikkaillut senkin edestä. Hän kehräsi koko vierailun ajan ja maukuin äänettömiä maukaisujaan. Ne on sellaisia Bombo-maukaisuja, joita hän on aina pienestä pitäen maukunut tyytyväisyyttään. Kissamaista kommunikaatiota siis.

Kunpa Bombo-rakas olisikin jo jouluna kotona. Ikävä on ihan hirmukova. Oon tosi kiitollinen, että meidän eläinlääkäri järkkäsi meille tämän mahdollisuuden käydä katsomassa Bomboa.

Sitten tähän loppuun vielä. Käytiin eilen Bombon luona vierailun jälkeen elokuvissa katsomassa 50/50.

Ei tiedetty yhtään mikä leffa oli kyseessä, mutta se oli ainoa päiväsaikaan pyörivä ei-lastenelokuva, joten mentiin katsomaan se. Onnistuttiin yllättymään positiivisesti. Elokuva kertoo tarinan 27-vuotiaasta miehestä, joka sairastuu syöpään ja suosittelen tätä ihan todella lämpimästi. Trailerista sai mielestäni kuvan ehkä hieman kevyemmästä elokuvasta kuin mitä tämä oli, itkin jopa välistä. Siinä käsiteltiin suhtautumista omaan mahdolliseen kuolemaan ja sitä miten muut suhtautuvat sairaaseen. Nimi tulee siitä, että tarinan päähenkilön selviytymismahdollisuudet olivat fifty-sixty. Hehhe.

Suosittelen siis lämpimästi jos haluaa herkistellä vähän. Muutenkin leffaan meno on sika hyvä tekosyy syödä poppareita ja karkkia ja juoda ihan liikaa limpparia. Mulla meni koko ilta sitten sokerihumalasta toipumiseen.

Rakas joulupukki

2011-12-17T08:48:00.000Z

Joulussahan on parasta se, että voi pyytää sinulta, joulupukki, ihan mitä haluaa ilman mitään todellista odottamusta siitä, että saisi yhtään mitään. Siispä olenkin nyt koonnut tähän täysin epärealistisen lahjatoivelistan. Ehkä joskus kun olen viisas ja kaunis ja rikas voin muuttaa listani lahjatavoitelistaksi, mutta näin toistaiseksi minulla ei ole mitään vaateita toiveideni suhteen. Rehellisesti, rakas joulupukki, en edes ole aivan varma, että olet olemassa. Aikuisiän kyynisyyttä ehkä, mutta en millään usko, että lihava punaisiin pukeutunut mies mahtuu liukumaan savupiipusta alas ja pysyy silti vielä punaisena. Meidän savupiipusta et ainakaan mahtuisi ja jos mahtuisitkin, olisit yltäpäältä noessa. Joka tapauksessa, toivon seuraavaa:
Kuvien lähde löytyy linkkinä kuvan kuvaustekstistä.

Marimekon klassinen olkalaukku mustana ja nahkaisena.

Klaus Haapaniemen jänöviltti.

Kaunis ja naisellinen villakangastakki pitämään lämpimänä. Mustana kiitos. Hintaa tällä on niin paljon, että vaan joulupukin kautta tällaisen saaminen tähän talouteen olisi mahdollista.

Pitkähihainen talvimekko talven juhlallisuuksiin.

Mekkohan kelpaisi myös muihinkin juhlallisuuksiin!

Meksikolainen ympyrämekko. Olen haaveillut tällaisesta ihan hirveän kauan raaskimatta.

Vanity Set. Jokaisella naisella kait ehkä pitäisi olla tällainen. Tai vaikkei pitäisikään, niin haaveilen siitä, että itselläni olisi.

Taide kelpaisi myös

Kellokoru. Näitähän minulla on jo yksi, mutta se itse kello ei toimi. Puhelin mulla on ollut rikki tai poissa käytössä enemmän tai vähemmän säännöllisesti elokuusta asti ja rannekello on hukassa, eli ei hajuakaan paljonko kello on.

Uusi puhelinkin tietty kelpaisi. Alla Nokian Lumia 800, joka siis näyttää tosi kivalta. Todellisuudessa päädyn varmaan ostamaan sen parin kympin puhelimen Hong Kongista, kyllä se aiempikin kesti melkein puoli vuotta ennen kuolemaansa!

Mulla ja Steffulla ei kummallakaan ole ollut luuria nyt useampaan viikkoon. On varsinkin vaikeaa hoitaa näitä eläinlääkärijuttuja. Mun vanha puhelin toimii lankapuhelimena ja sammuu aina välistä. Elämä ilman puhelinta on yllättävän vaikeaa.

Elektroniikan saralta myös tarpeellinen olisi luentoja varten äänittäjä.

Sen pukki melkoisen varmasti tuotkin, muistathan kun juteltiin tästä jo? Tosin ei ehkä noin antiikkista mallia, kiitos.

Ja tieteynkin Suomalaista mässäiltävää!

(Candyherossa on muuten ilmaiset postit jos tilaa UK:n sisällä ja ostoksilla on hintaa yli 9 puntaa. Suosittelen!)

Ja ennen kaikki joulugubbe, haluaisin terveen Bombon jouluksi.

En tiedä onko tämä sun heiniäsi, mutta Bombon pulleaa päätä on ikävä, enkä ole valmis vielä luopumaan siitä. Jos saan Bombon terveenä takaisin, lupaan olla kiltti vielä ensivuonnakin.

Kiitos Joulupukki, nähdään pian, paitsi jos tunget tänne tuon takan kautta nukun, missä tapauksessa kirjoitellaan taas ensi vuonna! Olen menossa tapaamaan Bombo kissasairaalaan, hän ei ole ehtinyt tekemään joululahjatoivelistaa, mutta jos luoja suo hän haluaisi joulukkaansa hieman lohta ja pari katkarapua.

Huomenna saan nähdä Bombon

2011-12-16T11:25:00.001Z

Postauksen kuvissa Bombo kipeänä kieltäytyy syömästä ruokaa, joka on niin hyvää, ettei terveenä hälle edes tarjottaisi moista. Kyseessä oli siis superöljyinen kalasäilyke, jota eläinlääkärin määräyksestä piti koettaa antaa siinä toivossa, että öljyisyys olisi laittanut vatsan liikkeelle. Tässä vaiheessa siis ei tiedetty vielä mikä oli hätänä ja mentiin väärällä diagnoosilla ja Bombolle ei safka kelvannut.

Kuvien laatu on tositosi huono. Sori.

Bombo on toipunut leikkauksesta eläinlääkärin suureksi ihmeeksi. Hän on kuulemma puhunut leikkauksesta ja kissan toipumisesta muidenkin eläinlääkärien kanssa ja kaikki pitävät ihmeenä sitä, että Bombo on vielä hengissä. En halua tässä kohtaa nyt kenenkään luulevan, että taisto on ohi. Bombo on siis selvinnyt leikkauksesta hengissä, mutta leikkauksesta voi olla jos jonkinlaista komplikaatiota ja Bombon sisäelimet ovat edelleen todella huonossa jamassa.

Bombon tulevaisuus näyttää nyt kuitenkin valoisammalta kuin se näytti heti leikkauksen jälkeen. Bombo on jopa syönyt ja juonut ja pissannut, mutta ei ole kakannut. Hän söi jo eilen aamusta, eikä ole vielä nyt vuorokautta myöhemmin kakannut ja sitä kakkaa tässä nyt siis odotellaan jo toivotaan. Sanoinkin naamakirjassa yhdelle kaverille, että vaikka olen kymmeninä jouluina toivonut pukilta kissaa, en ole ikinä ennen toivonut kissankakkaa (joskus lapsena muistan kirjoittaneeni joululahjatoivelistaan ainoastaan sanan "kissa" - tosin toistaen sen noin kaksisataa kertaa).

Kakka on niin tärkeää siksi, että jos Bombo pystyisi nyt kakkailemaan niin se olisi merkki siitä, että hänen ruoansulatuselimensä olisivat ainakin jonkin näköisessä toiminnassa. Suuri pelko tässä on se, että hän syö, mutta ei kakkaa ollenkaan vaan ruoka jää syystä tai toisesta tukkeeksi. Jos näin käy niin Bombo ei näe tätä joulua ja sitähän meistä ei kukaan halua - ei edes se anonyymi huutelija, jonka kommentteja en enää ikinä julkaise toissapäiväisten kommenttien jälkeen.

Lälläspyy!

Eihän noista edes voi ottaa nokkiinsa tai loukkaantua kun on niin säälittävän itsestään selvää, että kyseessä on aina sama ihminen ja hän on varmaan aikalailla nuorempi kuin muu mun lukijakunta.

Kakkaa ollaan odotettu nyt eilisaamusta asti. Eilen aamulla kun eläinlääkäriin soitettiin oli Bombo jo hieman syönyt. Tänäaamuna kun soitettiin ei ollut vielä kakannut. Iltapäivällä soitetaan vielä ja toivottavasti siihen mennessä olisi tullut kakka. Tuli kakka tai ei, niin me päästään ensimmäistä kertaa nyt näkemään rakasta Bomboa huomenna. En ole nähnyt Bomboa sitten tiistain ja elämä on tyhjää ja merkityksetöntä ilman purisevaa Bomboa (no onhan tässä Steffu ja Winston ja Oscar, mutta kuitenkin).

Tämä on ollut mulle ihan hirveän raskas viikko. Huoli Bombosta on ollut kova ja sen lisäksi olin toissayönä ja eilen tosi huonossa kunnossa ja yksin kotona kun Steffu on ollut töissä ja nukkunut päivät. Tänään Steffulla ei ole töitä, mutta illalla olisi pikkujoulut jonkun Steffun työkaverin luona. Jos olo on illalla mikä se on nyt en tasan ole menossa. Eilen kuitenkin sain jo syötyä, enkä ole eilisen jälkeen oksentanut. Juominen on vieläkin vaikeaa, mutta vähän kerrallaan.

Bombo on siis jo kierinyt lattialla kiehnäten halauksia ja hellyyttä (se saa niin paljon halauksia ja hellyyttä ja rapsutuksia kotona, että voi olla eläinlääkärin hieman vaikea vastata Bombon tarpeisiin). Bombon huonetoverina on toipilaana toinenkin kissa. Tämä kissa on lähinnä nukkunut koko ajan ollessaan toipilaana, mutta he ovat osastokavereita siksi, että ovat siellä samasta syystä. Noh, siis mitä Bombo söi joulukoristenarua, niin tämä toinen kissa söi tekokuusta. Bombo kuulemma saattaa vaan tuntikaupalla istua ja tuijottaa lasin läpi sitä toista kissaa. Sellainen Bombo on, tuijottaja. Kotona se istuu aina ikkunan edessä ja tuijottaa ulos siinä toivossa, että näkisi linnun tai oravan. Jos puussa istuu lintu Bombo voi kyylätä sitä herkeämättä tuntikaupalla. Nyt linnun on korvannut tuntematon huonossa kunnossa oleva nukkuva kissa.

Kiitos muuten kaikille ihanille tosi ihanista kommenteista eilen ja toissapäivänä. Onnistuitte piristämään mua tosi paljon ja oon siitä tosi kiitollinen, koska tää ei nyt muuten oo ollut helpointa aikaa. Olette tärkeitä ja ihania ja arvostan jokaista saamaani kommenttia todella paljon.

Kiitos!

Ei ehkä maailman paras viikko

2011-12-15T05:54:00.001Z

Kaiken kissahuolen päälle nyt sitten kirjoittelen blogiini puoli kuudelta aamulla. En ole nukkunut räpäystäkään tänäyönä.

Kävimme eilen Steffun kanssa asuntonäytössä, meidän olisi tarkoitus löytää joku halvempi kämppä, mutta muuttoon ei ole kiirettä. Matkalla kotiin pysähdyimme kahville ja yhtäkkiä kahvilassa huomasin hikoilevani kuin pieni sika. Otsalta vain valui hikea, mutta ei itsestä tuntunut kylmältä tai kuumalta, vaan ihan sopivalta. En miettinyt asiaa sen kummemmin. Hikoilu jatkui, mutta pistin sen hormonien piikkiin, sillä minulla on nyt pilleritaukoa.

Puolenyön paikkeilla rupesi hieman huimaamaan ja kun puuhastelin jotain nukkumaanmenopuuhia, jouduin laittaa istualteen kun luulin pökrääväni siihen paikkaan. Hetken päästä jo tuntui paremmalta ja jatkoin puuhastelujani, kunnes oli pakko juosta halaamaan vessanpönttöä. Alkuun jouduin halaamaan veskiä vartin välein, nyt vaan pari kertaa tuntiin. Heti jos laitan maate istumisen sijaan, joudun juosta vessaan. Kuumemittaria meillä ei ole, mutta kehon lämpötila hipoo varmaan neljääkymppiä. Vaatteeni ovat litimärät hikoilusta ja välillä on hemmetin kylmä ja välillä taas tukahduttavan kuuma. Peiliin vilkaistuani näytin ihan narkkarilta mustine silmänaluksineni ja hiestä litimärkine hiuksineni. Ihoni on harmaansininen ja vaikka kalpea olen yleensä muutenkin, en ole ikinä nähnyt pärstääni näin kalpeana. Joka kerta kun joutuu nousta seisomaan pelottaa, että taju lähtee kun huippaa niin paljon. Jokaiseen lihakseen sattuu. Rupeaa pikkuhiljaa huolestuttamaan, vaikka oksentelu onkin vähentynyt.

Kait tämä on joku ruokamyrkytys? Ainoa mikä pelottaa on nestehukka, kun pienikin määrä mitään nestettä laittaa mut köhimään vatsahappojani pihalle. Jos tällainen pikkuvirus saa mut muutamassa tunnissa näin pahaan kuntoon, niin en osaa edes kuvitella millaista pikku-Bombolla on.

Tulisipa Steffu jo pian töistä kotiin. Luin jo netistä ruokamyrkytyksestä ja koska sen diagnoosia varten saattaa joutua ottamaan verikokeen, en viitsi mennä sairaalaan ellei tämä kestä kauempaa. Ihan tarpeeksi huono olo ilmankin mitään piikkejä.

Muutama tunti vielä, niin voi soittaa eläinlääkäriin ja kysyä miten Bombo voi. Toivottavasti se on jo syönyt. Eilen iltapäivällä soittaessa eläinlääkäri sanoi puhelimessa ihan rehellisesti, ettei hän uskonut Bombon olevan enää elossa siinä vaiheessa. Se on niin sinnikäs pikkukaveri, toivottavasti se pitää siitä elämännarustaan kiinni tiukasti vielä, mulla on sille lohta ja katkarapua, jos se tulee vielä kotiin. Mun rakas Bombo, olispa se täällä lohduttamassa kun olen kipeä, Winston vaan yritti syödä oksennusta mun hiuksista (oon pessyt sen jälkeen hiukset kyllä).

Ääh.. olo on ihan hirveä. Olen noin niin kuin esimerkiksi fyysisesti ja henkisesti aikalailla loppu. Ei ole kissan päivät täällä!

Kissauutisia.

2011-12-14T11:43:00.001Z

Olo ei ole nyt sellainen, että haluaisin kauheasti kirjoitella. Kerron kuitenkin itselleni tärkeistä tapahtumista ja pyrin pitämään teitä jokseenkin ajan tasalla.

Lauantai-iltana Bombo rupesi voimaan pahoin. Hän oksensi paljon ja lopetti vessassa käymisen ja syömisen. Eläinlääkäri oletti alkuun Bombon vaivan johtuvan siitä, että hänellä ei tule kakka ulos ja antoi meille lääkettä ummetukseen. Se ei auttanut. Veimme Bombon seuraavana päivänä takaisin eläinlääkäriin ja eläinlääkäri päätti pitää Bombon päivän yli ja tehdä hänelle suolihuuhtelun. Käski illasta hakemaan. Tämä siis tapahtui eilen.

Menimme illalla käskystä hakemaan Bomboa ja eläinlääkärin vastaus tuli meille melkoisena järkytyksenä. Bombo oli syönyt joulukoristeita, jotka olivat tukkineet hänen vatsansa ja menneet solmulle tukkien jotenkin vatsalaukun. Mikään ei liikkunut sisään eikä ulos ja Bombo joutui yli kaksituntiseen leikkaukseen. Eläinlääkäri ei ollut 20-vuotisen uransa aikana ikinä nähnyt kissan saaneen vastaavaa vaivaa. He poisivat siis manuaalisesti vatsalaukusta minkä pystyivät ja ompelivat vatsalaukun kiinni.

Eilen illalla eläinlääkäri ei antanut meille paljoa toivoa, pyysi pitämään puhelimen päällä, jotta voisi soittaa jos kissa yön aikana nukkuu pois. Hän sanoi suoraan, ettei ole kauhean toiveikas, kissa on todella sairas, todella huonossa kunnossa.

Yön aikana ei tullut luojan kiitos yhtään puhelua, joten menimme aamusta piipahtamaan eläinlääkärillä. Bombo on oksennellut lisää, mutta myös onneksi kakannut. Ei ole kunnolla herännyt nukutuksesta ja on saanut paljon antibioottia tulehtuneeseen vatsaansa. Vatsalaukku on todella turvonnut ja mahdollisesti ei rupea toimimaan ja sille ei sitten voisi mitään. Ainoa yhtään positiivinen puoli tässä on, että veimme Bombon hoitoon heti eikä hetken päästä.

Bombo on siis sinnitellyt yön yli, mutta eletään vielä kriittisiä hetkiä. Enemmän saamme tietää illalla kun soitamme. Ainakin Bombo on asiansa osaavan eläinlääkärin käsissä ja jatkuvassa valvonnassa.

Olen itkenyt eilen illalla monta tuntia. Nukuin puolen tunnin jaksoissa koko yön. Itkun ja ahdistuksen vuoksi eilen ei ruoka pysynyt minullakaan sisällä. Tänään en ole edes vielä yrittänyt. Musta tuntuu ihan hirveältä.

Tuo kissa on mulle niin tärkeä. Tiedän, että se on monesta ihan naurettavaa, mutta ei kiinnosta. Bombon kun adoptoin olin tosi masentunut ja niin kuin lemmikki voi elämänlaatuun vaikuttaa, auttoi Bombon läsnäolo mua todella paljon. Tunsin silloin itseni huonoksi, mulla oli vaikeuksia syömisen kanssa ja olin ylipäätään ahdistunut. Bombo toimi mulle tietämättään ikään kuin terapeuttina. Se on käsittämätöntä, miten turvallinen olo tulee kun nukahtaa kissan kehräykseen ja herää siihen, kun kissa hellästi tassullaan sohii kasvoja, koska haluaa nyt just aamuruoan. Nytkin tässä itkeskellessä tuntuu oudolta, koska yleensä itkiessä Bombo hyppää vierelle. Jokainen, joka on mut yhtään kauemmin tuntenut tietää, että nää otukset ovat olleet mulle tärkeitä jo ihan pienestä. Musta tuntuu ihan hirveältä ja huoli rakkaasta Bombosta on valtava. Itkettää ja on avuton olo. Winstonkin mouruaa ja maukuu ja on levoton.

Yritän parhaani mukaan pitää teitä ajan tasalla, koska tiedän, että tätä blogia lukee ihania ihmisiä, joita kiinnostaa. Jos olet ihana ihminen, mutta sinua ei kiinnosta, voit hypätä näiden postausten yli.

Paninilounas

2011-12-12T13:05:00.000Z

Musta paninit on ihania, niiden väliin voi laittaa vaikka mitä. Tällä kertaa tämä paniniohje on tosi helppo ja kaikki koostuu valmiiksi valmistetuista levitteistä ja jutskista. Mun lempparipaninitäytteisiin kuuluu joku juusto ja sitten joku makea. Brie-juusto ja karpalohillo esimerkiksi ovat hyviä yhdessä ja toinen on tämä tämänkertainen täyte!

Paninit ostan valmiina, sämpylät leipoisin kyllä itse. Voiko panineja tehdä leipäkoneella?

Luonnollisesti paninin tekeminen alkaa leivän halkaisusta. Jos tarvit tähän lisäapua, soita äidille.

Mieluiten käyttäisin mango chutneytä, mutta sen puutteessa täytteeksi käy orgaaninen omenachutney - tässä on omenaa ja sipulia - ja karamelisoitu sipuli. Sipulin voi helposti karamelisoida itsekin esimerkiksi tällä ohjeella. Eri chutneyt tekee myös helposti, itse teen laiskaa ruokaa tässä nyt.

Levitä levitteet leivälle.

Laitoin toisen puoliskon päälle pinaatin lehteä.

Sitten kaivoin esiin vuohenjuuston.

Pilkoin vuohenjuuston paninin päälle.

Tarkistin, että panini press on päällä ja lämpeää.

Tämän näköisenä panini menee paninipressiin.

Ja tämännäköisenä se tulee ulos. Syömisen helpottamiseksi panini on halkaistu kahtia.

Lounas tarjoiltiin kera kermaperunoiden. Nami Nami.

Loppuun tietenkin piristyskuva naapurin kissasta. Kissarouva on niin pulska, ettei mahdu luukustaan sisälle, joten hän joutuu odottamaan jotakuta avaamaan ovea. Tästä kuvasta ei näe kuinka pulkassa kunnossa katti on, vaikka tässä hän onkin laihimmillaan ja talveksi varmaan taas tuplaantuu koossa. Pikkuparkaa!

Aikaisemminhan samasta kissaneidistä on ollut kuva täällä, kun hän on ollut tapansa mukaan nokosilla lastenvaunuissa.

Hyvää sunnuntaita

2011-12-11T09:25:00.009Z

Huomasin tuossa blogini tilastoja selaillessani, että tämä blogipostaus on kaikista blogipostauksistani luetuin. En yksinkertaisesti ymmärrä miksi.

Varmaan kaikki mietitte miten mun perjantainen tentti meni... noh, hyvinhän se meni. Kerron ehkä lisää kun saan siitä tulokset ja palautteen. Odotelkaa jännityksellä.

Sain tuossa muutama päivä sitten eräältä mainostajalta pyynnön laittaa mainoksiansa blogiini palkkiosta ja päätin, etten ryhdy tuon kyseisen yhtiön kohdalla siihen puuhaan. Kyseessä on siis sellainen "huutokauppa" nettikauppa, jossa huutoja pitää ostaa ja muka joku huutaa itselleen todella halvalla jotain tuotteita. Musta se on konseptina aika arvelluttava, niin päätin jättää sitten siihen viestiin vastaamatta. Kyllähän se raha aina kelpaisi, mutta mä en halua lähteä niiden bloggareiden maailmaan, joiden joka toinen postaus on "yhteistyössä Spartoon kanssa" ja koko sivusto täynnä muutenkin kaikkea roskamainontaa. Olin muuten yllättynyt, että näin pienelle blogille tuli mainontapyyntö, mutta toisaalta se maksu olisi ollut provisiopohjainen.

Mainostaisin mielelläni tuotetta, johon uskon, mutta tämä blogi on silti ensisijaisesti kuitenkin ihan mun omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiini, eikä mihinkään roskan mainostamiseen. Jos mainostus liittyisi mielenkiintoihini ja olisi tuote johon uskoisin, eli ei siis mikään Norjalainen kokovartalohaalaripuku (näitä on ollut nyt jo neljässä seuraamassani blogissa, oikeesti!), Spartoo tai nuorilta ja muilta tyhmiltä rahaa huijaava "huutokauppasivusto", lähtisin kyllä mukaan.

Mistä tulikin mieleen, että Lidlissä on geelikyniä tosi tosi halvalla just nyt! Mä rakastan kyniä!

Wish me luck!

2011-12-09T07:10:00.001Z

Mulla on tänään tentti. Se on kolmiosainen tentti, jossa kirjoitan kolme esseetä aiheista havainnointi ja visuaalinen kognitio, muistin kognitio ja neurokehityspsykologia.

Toivottakaa mulle siis onnea, pitäkää peukut pystyssä, mä lähden tenttimään!

Kuva on täältä.

Olisi muuten ihanaa, jos tenttien jälkeen edes alkaisi loma, mutta mullapa onkin kouluhommia tarpeeksi täyttämään koko joululoman. Niistä ehkä lisää myöhemmin, haluan ehtiä aamukahville ennen kahden tunnin päästä alkavaa tenttiä.

Hiukan jännittää, vaikka tämä tentti ei vaikutakaan loppuarvosanaani, vaan joudun tenttimään nämä asiat uudelleen puolen vuoden päästä. Tämä tentti ei siis vaikuta mihinkään. Haluan kuitenkin pärjätä tässä, koska tämä on ainoa tentti, josta minulla on mahdollisuus saada kirjallista palautetta.

Toivottavasti tulee mieleiset kysymykset vastaan!

Koitti sitten tuulispäivä.

2011-12-08T18:07:00.001Z

Meillä aina välistä pätkäsee sähköt ja sitten tulee taas takaisin. Tänään täällä siis myrskyää.

Reippaana kimmana olin aamusta kirjastolla tekemässä kovasti töitä ja tapaamassa ihania kanssaopiskelijoita, joiden kanssa yhdessä keskustelimme muun muassa apiinoista, joilla on 3D-lasit*, kun yhtäkkiä meidän ahkera opiskelumme keskeytettiin törkeällä kuulutuksella. Huonon sään vuoksi kirjastomme suljettiin jo kello 11 aamupäviästä. Siis kirjasto, joka on yleensä auki aina aamukahteen asti. Joku kertoi, ettei kirjastoa ole suljettu aikaisin yli 10 vuoteen. Koko yliopisto suljettiin heti, samoin kaikki lähikatumme kaupat ja kahvilat, elokuvateatterikaan ei ole auki. Ei sillä, että huomiselta tentiltäni ehtisin leffaan menemään.

Kun suuntasimme pois kirjastolta ulkona kävi vain pieni tuuli, myrsky tuskin oli oikea sana kuvaamaan mitä oli tekeillä. Nyt muutamaa tuntia myöhemmin tilanne on hieman muuttunut. Vaikka olemme tukkineet kaikki kämppämme takat, niistä tulee sisään viima ja vesi, samoin ikkunoiden raoista. Meidän verhot liehuu täällä sisätiloissa. On ihan hemmetin kylmä. Ikkunamme vielä ovat näköalaikkunat, eli tiellä ei ole yhtään rakennuksia suojaamassa tuulelta. Hyrrr...!

Naamakirjassa kaveri toisensa perään postaa tuhoja kotiseudultaan. Ihan parin korttelin päässä asuvan kaverin takapihalla oli kaatunut valtava puu, toisen kaverin korttelille lainehtii merestä vettä. Kavereiden naamakirjakuvia en tänne uskalla luvatta laittaa ja kun en lupaakaan uskalla kysyä, niin laitan vaan kuvaa BBC:ltä ympäri Skotlantia.

Täällä on suljettu useita teitä, kaikki kaksikerroksiset bussit ovat poissa käytöstä, yksikerroksistenkin vuoroja on vähennetty, junaratapätkiä on suljettu, samoin siltoja ja motareita, yliopistolta kaikki tämän päivän tentit olivat peruttu. Minun tenttini on kuitenkin huomenna ja siihen mennessä maailman pitäisi taas olla normaali eli ei muuta kuin takaisin kertauksen pariin!

Niin ja tietenkin loppukevennys: Jenkkien tapaan Skotitkin päättivät nimetä tämän myrskynsä pienenä satiirina myrskyjen nimeämiselle. Tämä on siis Hurricane Bawbag (Skotlantia, murteen tarkoituksen voi arvioida esim. alla olevasta kuvavinkistä). Tätä nimetystä muuten käyttää siis mediakin.

Kaikki postauksen kuvat ovat täältä. Paitsi tuo viimeinen, joka on vaan jostain.

*DeAngelis, 1998 - puhuimme tutkimuksesta, jossa apinan V5 ja MT -alueille asetetulla elektrodilla pystyttiin vaikuttamaan apinan visuaaliseen syvyyden havainnointiin

Hirveää tulevaisuusangstia

2011-12-08T08:14:00.001Z

Kun olin pieni mun unelma-ammatti oli arkkitehti. Mulla on rakas täti, joka on arkkitehti jenkeissä ja tämä täti olikin mulle teini-iässä ammattinsa suhteen roolimalli. Halusin olla arkkitehti ja muuttaa ulkomaille, johonkin lämpimään. Olin niihin aikoihin hyvä matikassa varsinkin yläasteella ja lukion ekalla luokalla tein paljon matikan eteen. Muistan kun sain jostain kokeesta 10+ ainoana koulustani. Olin oikeasti hyvä siinä - en siksi, että olisin ollut joku nero ja luonnon lahjakkuus, vaan siksi, että tiesin mitä halusin ja olin valmis tekemään töitä sen eteen.

Sitten oli edessä vaihto-oppilasvuosi Australiassa. Luin siellä myös matematiikkaa, mutta se oli tasoltaan todella helppoa verrattuna lukion pitkään matematiikkaan - vaikka olikin aussien pitkä matikka ja vuotta itseäni vanhemmille - ja turhauduin siitä todella paljon. Yksi parhaista ystävistäni Australiassa oli ihana Sam, joka lukee nykyään psykologiaa Australian etelärannikolla. Hän luki yhtenä aineistaan psykologiaa, itselläni ei ollut silloin mitään mielenkiintoa psykologiaa kohtaan ja kaikki mitä siitä tiesin oli siskoni lukioaikana pänttäämät Freudit. Ajattelin psykologian siis olevan ihan älytöntä kuraa, mutta menin Australiassa istumaan psykologian tunneille Samin seuraksi. Omana lukioaikanani psykologian ensimmäinen kurssi ei vielä ollut pakollinen.

Olin kuin puulla päähän lyöty. Ei puhuttukaan mistään Freudista, vaan se ensimmäinen psykologian kurssini jonka istuin oli todella neuropsykapainotteinen. Yhtäkkiä käsitykseni psykologiasta muuttui täysin, ymmärsin sen olevan ihan oikeasti tiede ja ymmärsin biologian ja etenkin anatomian tärkeyden. Ensimmäisen parituntisen aikana kävimme läpi neuronin rakenteen ja sen miten neuronit viestivät toisilleen. Sitten lähdimme puhumaan siitä mitä eri aivojen alueilla tapahtuu, miten eri kemikaalit vaikuttavat aivoihin ja loput kurssista keskittyikin älykkyyteen. Jouduin ostamaan sitä kurssia varten valtavan psykologian kirjan ja luin sitä iltaisin ihan vaan huvikseni, en ollut ikinä ennen saanut mistään kouluaineesta yhtä paljon irti kuin sain psykologiasta. Se oli kauhean teoreettista ja silti sovellettavissa niin, että jopa minä ymmärsin mitä siinä tehtiin. Sain A:n psykologiasta todistukseeni, se oli ainoa A, jonka vaihtovuoteni aikana sain (johtuen ehkä lähinnä siitä, että se opiskelu ei ollut kärkipäässä intresseistäni siellä).

Suomeen palatessa rupesin ottamaan psykologian kursseja lukiossa ja luin niistä yhtä lukuunottamatta kaikki. Elin samalla harhaluulossa, että psykologiaa lukeakseen ja siinä pärjätäkseen pitäisi olla tosi hyvä matikassa ja luulin, etten voisi ikinä päästä mihinkään lukemaan psykaa. Tiesin siis mitä elämälläni tehdä, mutta netissä psykologian opiskelijoiden kirjoittelut saivat mut luulemaan sen olevan itselleni jokin mahdoton unelma.

Vaihto-oppilasvuoteni loppupuoliskolla yksi läheinen ystäväni riisti hengen itseltään ja muserruin siitä aika pahasti. Kärsin unettomuudesta, masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ja oloni oli muutaman kuukauden todella huono. Koulun terveydenhoitajan kautta sain lähetteen nuorisopoliklinikalle, jossa juttelin parin kuukauden ajan mielenterveyshoitajan kanssa niitä-näitä ja syntyjä syviä. Se mielenterveyshoitaja silloin sanoi mulle, ettei mun tarvitse olla pitkän matikan laudaturin kirjoittaja voidakseni lukea psykologiaa. Se terapiasessio - joka muuten taisi jäädä viimeisekseni - muutti elämäni ihan kokonaan. Olin jo tavallaan siinä vaiheessa luovuttanut jotain, mitä en ollut ikinä aloittanutkaan ja sain tuosta kommentista uutta pontta.

Kävin lukion niin ja näin loppuun, en ehkä ihan yhtä hyvin kuin olisin voinut, mutta sain sieltä yhden laudaturin ja pari E:tä. Olin laiska, mutta jonkinlaisella kunnialla sain sen lakin päähäni. Erään rakkaan perheenjäseneni mukaan sain perheemme huonoimmat paperit - sisarusrakkaudella terkkuja Ouluun! Noh, ne paperit kuitenkin riittivät ja saivat minut sinne minne halusinkin. Hain Glasgown yliopistoon vuonna 2008, silloin vielä yksi L ja pari E:tä riitti, nykyään vaaditaan psykologiaan moisia kolme. Onneksi siis hain silloin ja pidin "vain" yhden välivuoden. Kirjoitan ehkä joskus toiste siitä, miksi päädyin juuri tänne.

Joka tapauksessa, nyt luen kolmatta vuotta psykologiaa Skotlannin parhaassa ja Ison Britannian neljänneksi parhaassa psykan laitoksella, ja kandi olen puolentoista vuoden päästä. Ei tässä siis nyt niin älyttömän pitkälle olla päästy, varsinkaan kun ei ole käsitystäkään siitä, mitä teen tämän kandin jälkeen. Jos kaikki menisi niin kuin haluaisin, olisin kognitiivisen neuropsykologian tohtori viiden vuoden päästä - vähintään Oxfodrista väitellyt. Nyt ei kuitenkaan kaikki taida mennä ihan niin kuin halusin, vaan opiskelu on ihan tuhottoman kallista ja pelkään unelmieni tyssäävän siihen (ja se Oxford oli vitsi, hehhe). Apurahoista on ihan kauhean kova kilpailu, niitä myönnetään hirveän vähän ja hakijoita on hirveän paljon. Viimeinen asia mitä haluaisin tehdä, on lähteä maitojunalla Suomeen siksi, että en ole tarpeeksi hyvä. Tai siis oikeammin siksi, että olen liian laiska ja multa puuttuu liuta sosiaalisia taitoja joiden avulla pärjätään haastattelutilanteessa hyvin.

Jos olisi loputtomasti rahaa, voisin tehdä tutkinnon heti tämän perään. Ajatus siitä, että pitäisi olla noin 12 000 puntaa lukukausimaksuihin ja samalla sen kolmivuotisen ajan pitäisi myös pystyä elättämään itsensä tuntuu ylitsepääsemättömältä. En välttämättä saisi edes lainaa tuohon summaan mistään ja oikeastaan lainan ottaminen ei edes ole se ahdistavin ajatus vaan se, että sitä ei saa. Jotenkin tuntuu siltä, kuin olisi pienessä umpikujassa. Ei siis auta muu, kuin hakea apurahaa tai dumpata Steffu ja hankkia rikas mies kustantamaan mun opinnot. Tai hypätä siihen maitojunaan.

Välillä ahdistaa. Yritän olla ajattelematta tulevaisuuttani, yritän elää tässä ja nyt, keskittyä siihen mikä nyt pitäisi saada pois alta. Jos saisin edes hyvät arvosanat siitä tentistä, jonka istun huomenna, tai jos saisin suoritettua kurssityöt kunnialla.

Oikeasti, haluaisin olla tutkija, eihän sen nyt pitäisi olla mikään mahdoton haave: tehdä työtä, jota kukaan muu kuin oma ammattikunta ja pari akateemikkomulkkua ei arvosta. Ehkä mulla pitäisi olla joku varasuunnitelma, johon voisin olla yhtä tyytyväinen. Pahoin pelkään, että varasuunnitelmana on olla töissä jossain vihaamassani työpaikassa niin kauan, että joko on rahat säästetty tai joku antaa säälistä rahoituksen.

Vähempikin masentaa. Mitä jos on päässyt tähän asti, saa sen kandinsa kunnialla yliopistosta ulos ja sitten ei saavutakaan enää mitään muuta. Mitä jos en ikinä tule olemaan se psykologi-Hanna, joka tutkii aivoja ja pääsee puristelemaan niitä? Mitä jos en ikinä saa tutkia yhtään voxel based morphologya tai edes EEG:tä? Mitä jos se pahin, mitä voi tapahtua, tapahtuukin juuri mulle?

Mulla oli joskus sellainen kaveri, joka puhui aina suurella ammattiylpeydellä työstään pikaruokaravintolaketjun kassalla ja työhistoriastaan grillityöläisenä. Siinä on musta jotain kadehdittavaa, että tyytyy hieman vähempäänkin (toisaalta ehkä samalla vaatien enemmän joltain muulta elämän osa-alueelta). Itse olen jotenkin niin täynnä itseäni ja sitä, että "tiedän pystyväni parempaan", etten tiedä mitä teen siinä mahdollisessa tilanteessa, jossa päädynkin hyvällä tuurilla pankin asiakaspalvelijaksi tai töihin johonkin toimistoon sihteeriksi tai muuksi assistentiksi. Kyse ei ole siitä, että rimani muuten olisi liian korkealla vaan siitä, että se mitä haluan tehdä on todella spesifi ala, ja alalle haluaa niin moni muukin todella pätevä nuori, etten luota omaan motivaatiooni ja itseni markkinointikykyyn. Kysyntä ei yksinkertaisesti vastaa tarjontaa. Olisipa unelma-ammattini lääkäri tai hoitaja tai se pikaruokaravintolan kassa. Jokin ala, jolla töitä riittäisi (niin.. ihan ku mulla olisi lääkikseen jotain asiaa ja ihan kuin se lääkäriksi lukeminen olisi jotenkin halvempaa).

Tällä hetkellä musta tuntuu, että kaikki mun vaihtoehdot ovat huonoja. Ehkä pitäisi tehdä yksi asia kerrallaan ja nyt saada tästä tutkinnosta sen verran hyvä yleisarvosana, että olisi edes jokin mahdollisuus päästä elämässään yhtään mihinkään. Kun tietää, että töissä käyttää niin suuren osan aikuselämästään, en haluaisi tehdä ihanmitävaan. Olen kuin hemmoiteltu kakara, joka ei nyt sitten saakaan ponia.

Ihana alku aamulle tämä pohdinta, jonka ei todellakaan pitänyt mennä näin negatiiviseksi. Mun piti kirjoittaa siitä kuinka hyvä ja motivoitunut opiskelija olen ja kuinka onnellinen olen siitä, että olen löytänyt itselleni alan, joka aina mielenkiintoista ja sopivan haastavaa, joka antaa tilaa itsensä rakentamiselle ihmisenä ja opiskelijana ja joka antaa ihan erilaisia eväitä elämään persoonallisella tasolla kuin muut alat, mutta kirjoitinkin sitten siitä, kuinka sekään ei riitä. Nyt vaan sitten päädyin pienehköön aamumorkkikseen ja joku opiskelumotivaatio pitäisi vielä kerätä, kun on kerran huomenna se tentti ja vaikka kuinka paljon kerrattavaa!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2011-12-06T08:03:00.001Z

Hyvää itsenäisyyspäivää rakkaat lukijat!

Glasgowssa on Suomen yhdeksänkymmenennenneljännen itsenäisyyspäivän kunniaksi lumi maassa! Tai loska ainakin!

Ulkosuomalaisille tiedoksi, että TVKaista näyttää ilmaiseksi itsenäisyyspäivän juhlat livenä itsenäisyyspäivän kunniaksi. En taida itse ehtiä niitä aikaeron takia ainakaan ihan alusta katsomaan kun pitää viettää taas pitkää päivää kirjastolla.

Olisi ihanaa jos olisi jotkut pikkupippalot, vaan ei tässä tenttien alla ole ehtinyt itse järjestämään, eivätkä muutkaan ole järkänneet. Glasgown Suomi-koululla on onneksi pikkujoulut, jonne olen lauantaina menossa - ne saavat luvan osittain korvata. Tällä kertaa itsenäisyyspäivä tulee siis vietettyä kirjan äärellä. Olin alunperin ajatellut, että tänään kirjoittaisin jonkinlaisen pohdinnan omasta kulttuuri-identiteetistäni, mutta ei tässä ole aikaa.

Nyt on kait mentävä, kello on ihan juuri kahdeksan enkä ole vielä suihkussakaan käynyt. Bombon ja Oscarin kanssa ollaan vielä peiton alla, tulee vähän kiire! Meidän 12-kerroksisesta kirjastosta on kaikki istumapaikat pöydästä tai tietokoneesta puhumattakaan menneet jo puolikymmeneen mennessä kun 30 000 opiskelijasta valtaosa valmistautuu tentteihin. Eli siis pitemmittä puheitta...

Miten rakkaat lukijat viettävät itsenäisyyspäivää? Syöttekö perinneruokia, katsotte linnan juhlat ja tuntemattoman? Vedättekö perseet olalle ja valtaatte kotikaupunkinne kadut? Opiskeletteko kirjastolla? Eikö itsenäisyyspäivä kiinnosta?

Valitettavasti olen joutunut nyt ottamaan kommenttien ennakkotarkastuksen käyttöön, pyrin lukemaan kommentit aina mahdollisimman nopeasti.

Nukuttaa.

2011-12-05T15:19:00.002Z

Tähän aikaan iltapäivästä kun on tehnyt kouluhommeleita koko päivän ja pitänyt itsensä kiireisenä rupeaa väkisinkin väsyttämään. Siihen päälle kun saa vielä katsella nukkuvia ja kuorossa tuhisevia kissoja, tekisi mieli laittaa kirja sivuun ja ottaa kissa niskatyynyksi.

Nämä kuvat eivät ole tältä päivältä.

Nukkuvissa kissoissa on parasta niiden herättäminen. Jos kissa nukkuu tuolla tavalla ja sitten laittaa käden hellästi sen selälle tai vatsalle, vai vaikka vähän rapsuttelee, katti herää ja rupeaa aina kehräämään. Kissan kehräys on maailman terapeuttisin ääni.

Tämä raapimapuu on kissojen suosikki. Siitä on hyvät näköalat kaikkialle.

Winston on ihana kun hän hellästi halaa Oscaria. Bombo on erakkosielu.

Haluaisin itsekin mahtua tuohon raapimapuulle, jäädä nukkumaan Winstonin hellän etukäpälän syleilyyn.

Winstonilla on jotain hengitystien ongelmia ja se tuhisee aivan laittoman paljon nukkuessaan.

Kaikki varmaan kaipasivatkin jo kissakuvia!

Ai niin ja nyt Bombolla on vihdoin se kissavakuutus!

EDIT: Poistin videon, koska rupesi soittamaan sita automaattisesti.

Winston on asennekatti ja kysymys psykalaisille.

2011-12-03T11:24:00.010Z

Ihan tähän alkuun ajattelin kysyä, kun kaikki eivät kuitenkaan jaksa näitä postauksia kokonaan lukea, että kiinnostaako ketään lukea minun koulutöitäni täällä? Tiedän blogillani olevan joitain ulkomailla opiskelevia seuraajia, joista osa ehkä lukee psykologiaa ja heitä saattaisi kiinnostaa esseideni, critical reviewn, miniprojektin, labraraporttien sun muiden lukeminen. Minulle näiden julkaisussa ei ole mitään ongelmaa, mutta en halua niitä julkaista ellei niitä kohtaan ole mitään mielenkiintoa. Voisin samaan syssyyn kertoa vinkkejä esseiden kirjoittamiseen ja kertoa, mikä julkaisemassani esseessä on huonoa ja mikä hyvää, miksi juuri se essee ei saanut arvosanaksi A:ta. Olen aika tasapaksu B1 -oppilas paria poikkeusta lukuunottamatta. Pidän myös muuten opintoblogia, jota pääset lukemaan jos opiskelet Glasgown yliopistossa ja pistät minulle sähköpostia.

Nyt sitten itse asiaan:

KISSA-ASIAPOSTAUS!

Tai no ei tässä ole mitään asiaa, mutta kissakuvia on kyllä.

Stephen tekee yövuoroa ja nukkuu monesti sohvalla päivisin. Siinä kun se nukkuu, sen päälle yleensä kömpii kissa tai kaks tai kolme. Siinä on hyvä nukkua.

Kissat on ihania kun ne nukkuu ja on niin pehmeitä.

Steffu nukkuu tietenkin niin sikeästi, ettei se edes herää kun sen päälle joku noista kömpii. Aina jälkikäteen se kummastelee tätä kuvamateriaalia.

No tämähän ei mitenkään tietenkään liity yllä oleviin kuviin, mutta mun ja Winstonin suhde on tällainen. Me harjoiteltiin meidän Twilight-teemaista näytelmää. Winston eläytyy musta tohon viattoman neitsyen asemaan kauhean hyvin!

Miten mun naama voikaan näyttää tolta?!

Pusipsui!

Sitten kun Winstonia ei pusut kiinnosta, niin se vaan työntää tassuillaan mun naamaa kauemmaks.

Ja sit sen tassu on vielä ihan kaakaossa kun se on ollut taas luvatta keittiön tasolla.

Sitten me vähän poseerataan yhdessä.

Mun nenä on ihan valtava, törkeen näköinen tällaisena lähikuvana. Jos jotain voisin itsessäni muuttaa, niin tämän pienentäisin. Winstonin nenä on kuitenkin kauhean kaunis.

Winston poseerasi myöhemmin vielä kauniisti kameralle.

Kesken poseerauksen se kuitenkin päätti ruveta puhdistamaan pyllyään.

Senkin se teki jotenkin niin teatdraalisesti, että en mä sen antanut kuvaamista haitata.

Tästäkin postauksesta voi syyttää erästä Sari-Annaa, joka sanoi mulle vastaukseksi siihen, että "mitä teen mun tuhannella kissakuvalla", että "postaa ne blogiis". Oon ottanut neuvosta vaarin!