Miksi kukaan keittäisi appelsiineja?

Käy ostamassa kaksi suurta appelsiinia. Keitä appelsiineja kaksi tuntia

Keitä ainakin kaksi tuntia tai kunnes pehmeitä. Itselläni keittämiseen meni lähes kolme tuntia. Siksi keitin nämä jo eilen illalla.

Odottele keittämisen jälkeen kunnes appelsiinit ovat aivan kylmiä. Leikkaa appelsiineista kovat kantapalat pois ja pilko ne.
Leikatessa nämä tuoksuvat aivan ihanalle, teki mieli vaan puristaa niistä mehut ja juoda appelsiinimehuna.

Laita appelsiinit tehosekoittimesta läpi ja tee niistä tällaista mömmöä.

Laita uuni päälle 190 asteeseen.

Lisää tehosekoittimeen kuusi kananmunaa.

250 grammaa sokeria

Lisää myös yksi teelusikallinen ruokasoodaa ja toinen leivinjauhetta

125 grammaa kaakaojauhetta

300 grammaa jauhettua mantelia

Voitele kakkuvuoka ja laita hiukan mantelijauhetta ettei taikina tarraa kiinni. 

Laita kaikki ainekset tehosekoittimen läpi. Kaada kakkuvuokaan ja laita uuniin keskitasolle. 

Katsele patterin päällä lämmittävää kissaa ja tee kaikkea kehittävää kahden tunnin ajan. Sitten käy laittamassa foliota suklaahössön päälle suojellaksesi sen pintaa palamiselta. 

Anna paistua vielä folioon käärittynä noin puoli tuntia, tarkastele kuitenkin välissä. Jos kakku vaikuttaa valmiilta ota se pois aiemmin ennemmin kuin poltat sen.

Anna kakun jäähtyä pari tuntia ja laita siihen sitten päällyste. 

Näin maailman rumin appelsiinisuklaakakku on valmis. Valmistukseen ei tarvitse jauhoja eikä voita, sillä mantelijauhe korvaa ne. Tämä siis sopii täysin tarjoiltavaksi sille sukulaiselle tai kaverille, jolla on keliakia.  Tai sitten vaan ihan itselleen, om nom nom.

Parasta nautittuna vaniljajäätelön kanssa. Tämän reseptin on inspiroinut Nigella Lawson, mutta valitettavasti en nyt juuri löydä sitä alkuperäistä reseptiä netin uumenista kun olen sen jo aikaa sitten johonkin tallettanut. 

Edit: Löytyy täältä. Kiitos anonyymi. 

Winstonkin tykkää leipoa. 

Nyt kun tätä käsittämätöntä höttöä tänne nettiin suollan (hih, suoli), joudun istumaan kirjastossa. Mehän olemme siis vastikään muuttaneet, kuten täällä blogissa useaan kertaan on kirottu ja nettiä meille ei vielä ole saatu asennettua. Pian se tulee kuitenkin, harvinaisen pian. Siihen asti olen kirjaston netin ja ennakkoon otettujen kuvien varassa postaillessani. Onneksi ahkerana opiskelijana viihdyn kirjastolla paljon.

Eniveis, täällä kirjastolla istuessa törmää silloin tällöin kaikenmaailman ilmiöihin. Nyt parhaillaan vieressäni tietokoneella istuu ilmiö tuhiseva plösö. Minulla ei ole mitään tuhisevia plösöjä vastaan, tuhiskoot menemään. Kuitenkin, minulla on jotenkin hieman erilaiset näkökannat siitä miten kirjastoissa tulee ja ei tule käyttäytyä. Viimeisen puoliskotunnin aikana plösö on tuhonnut viisi pientä sipsipussia, juonut puolentoista litran pullon kokista, röyhtäillyt lukemattomia kertoja ja pieraissut kerran. Okei, ei se ole pieraissut, mutta ei kummastuttaisi jos pieraisisi. Sen lisäksi se yskii ruoka suussa peittämättä suutaan käsivarrella tai paperilla tai muulla ja tuhisee ihan tuhottomasti. Tämä jostain syystä ärsyttää minua aivan valtavasti. Ehkä se ärsyttää siksi, että plösö vei työmotivaationi kun en yksinkertaisesti enää pystynyt keskittymään lukemiseen ja analysointiin ja palautteen kirjoittamiseen, kun plösö tuhisi ja yski ja kuitenkin päästeli äänettömiä pieruja, vaikkei minulla todistetta siitä olekaan. Sen lisäksi tässä on nyt jotain suuria puitteita henkilökohtaisessa hygieniassa. Se on ehkä jokaisen oma asia, mutta musta ei ole hirveän kiva haistella toisen pinttynyttä hikeä. Mä en tajua mikä vika ihmisillä on kun ei voida käydä aamulla suihkussa ja sitten pukea puhtaita vaatteita päälle ja laittaa sitä deodoranttia. Olenko muuten ainoa, jonka mielestä tällaiset jutut kuten sipsien ylensyönti pitäisi hoitaa kotona? Musta on ihan käsittämätöntä, että jonkun  mielestä sipsien syönti kirjastossa tietokoneen äärellä on ok. Oma lukunsa on täällä vielä ne tyypit, joiden mielestä on ok syödä rasvakeittimen läpi tullutta ruokaa busseissa tai junissa tai metrossa niin, että koko hemmetin vaunu haisee rasvakeittimelle. Tuon näppäimistö on ihan rasvan peitossa, yök. Eikä tässä musta ole kyse muusta kuin oman ympäristönsä arvostamisesta. Niponiponiponipo.

Haluan muuten vielä painottaa, että plösöily liittyy puhtaasti käytökseen - ei ulkonäköön tai mihinkään muuhun triviaaliin ja plösö lakkaa olemasta plösö sillä hetkellä kun hän oppii käyttäytymään julkisilla paikoilla. Niponiponipo

Helpottipa tämä nipotus. Jos täällä olisi vapaita tietokoneita siirtyisin johonkin muualle nyt, mutta pakkohan tässä on töitä tehdä tuhinassa.