Kasvissyönti Briteissä

Kun mainistin eilisessä postauksessa jotain kasvissyönnistä, kysyttiin heti perään, että millaista kasvissyönti on Skotlannissa. 

Olen elinkaareni aikana matkustellut paljon ja asunut useammassa eri maassa. Näistä maista Kreikka ja Australia olivat tarjonnaltaan heikoimmat kasvissyöjille, Suomikaan ei ihan kiitettävään arvosanaan yllä. Matkaillessa yllätyksekseni Yhdysvalloissa kasvissyöjällä ei ole helppoa ja useissa ravintoloissa ei ole lihatonta vaihtoehtoa ollenkaan. Yhdysvaltain koko populaatiosta ainoastaan 0.5% on vegaaneja ja 3.2% kasvissyöjiä. Se tuntuu olevan enemmän terveystrendi kuin eettinen elämäntapa ja valtaosa Yhdysvaltalaisista kasvissyöjistä noudattaa kasvisruokavaliota aika höllyvänä käsitteenä - eli saattavat syödä oikeasti lihaa. Tulee aina mieleen yksi siskoni kasvissyöjäkaveri, joka söi makkaraa ja lukioaikainen kaveri, joka oli kasvissyöjä, mutta mummolassa söi lihapullaa kun ei mummolle voi sanoa ei. Yhdysvaltojen tapaan myös Kreikassa kasvissyöjiksi luetellaan myös ihmiset, joille kelpaa kana ja kala. Maltalla töissä ollessani töiden puolesta saatuun kasvisvaihtoehtolounaaseen kuului iso kasa purkkitonnikalaa salaatin lehden päällä. Mielenkiintoista tulkintaa.

Ottaen huomioon Yhdysvaltain kasvissyöntitrendittömyyden, voisi helposti olettaa, että Britannia, jota monesti Yhdysvaltain yhdeksi osavaltioksi tituleerataan, seuraisi tiiviisti jalanjäljissä. Kun muutin saarivaltiolle, en oikein tiennyt mitä kasvissyönnin suhteen odottaa. 

Arvioijasta riippuen Brittiläisestä aikuisväestästä 7-15% on kasvissyöjiä. En tiedä Suomesta vastaavaa lukua, mutta Britteihin verrattuna ollaan todella pahasti jäljessä. Suomessa vielä vanhemmille sukupolville joutuu selittelemään kasvissyöntiään, kun taas täällä oihan jokaisessa ravintolassa löytyy menulta ainakin se yksi kasvisvaihtoehto ja yleensä myös vegaaninen. Sen lisäksi täällä ihmiset eivät meinaa uskoa, kun heille kertoo, että Suomessa turkistarhaus on vielä laillista - täällä se nähdään valtaväestössäkin laajalti barbaarisena. Ylipäätään täällä, ainakin kouluttautuneiden ihmisetn keskuudessa, ihmiset tuntuvat olevan tiedostavampia eläimiin kohdistuvista eettisistä kysymyksistä. 

Tuossa eräänä päivänä juttelin mukavia yhden kurssilaiseni kanssa. Hän harrastaa rugbyä ja on ehkä hieman sellainen "äijä", mutta ihan mukava kuitenkin. Hän kysyi minulta miksi en syö lihaa ja juttelimme siitä jonkin aikaa, johon hän tokaisi, että hän yrittää tietoisesti olla ajattelematta lihan ja eläinkunnan tuotteiden käyttämisen takana olevia ongelmia, koska eläinten jalostaminen ruoaksi on niin kestämätöntä, ettei hän voisi enää syödä lihaa, jos hän olisi tietoisempi. Vaikka äkkiseltään tuo voi kuulostaa jollekulle typerältä kommentilta, niin se on paljon valistuneempi kommentti kuin "mulla on sellainen sopimus pupujen kanssa" tai joku kuivahko puolustelu sille, miksi lihansyönti on oikein: "se on luonnollista", "ihminen tarvitsee proteiinia". Typeriä ja heikkoja argumentteja, joihin Suomessa törmäsin usein - juurikin sellaisten äijien esittämänä.

Kokemukseni perustuvat puhtaasti kuitenkin yliopistoympäristöön ja tuttavapiirissäni on vain hyvin vähän ihmisiä, jotka eivät ole yliopistokouluttautuneita (näistäkin ihmisistä muuten pari on kasvissyöjää). 

Yleinen ilmapiiri on Briteissä siis otollinen kasvisruokailijalle. 

Kun kasvissyönti on yleistä ja hyväksyttävää, on tarjonta sen mukaista. Alla oleva kuva on Tesco -ruokakauppaketjun (vertaa Citymarket) Free From -tuotesarjasta. Kaikki kuvan tuotteet ovat vegaanisia vastikkeita maitotuotteille. Tescon valikoimasta löytyy myös vegaanisia jellyhyytelöitä. 

Kuva täältä

Tämä on siis vain se marketin oma brändi. Näiden lisäksi hyllyiltä löytyy tuttua Alpro Soyaa paljon laajemmat valikoimat kuin Suomesta ja lähes kaupasta kuin kaupasta löytyy soijamaidon rinnalle kauramaito ja riisimaito, suuremmista kaupoista myös hasselpähkinämaito, mantelimaito ja maitomainen kookosjuoma (jota löytyy myös suklaan makuisena). Nämä ovat siis kaikki vegaanisia. Pakastealtaasta löytyy lihankorviketta makkarasta jauhelihaan ja kylmiöstä kinkun ja kanan vastiketta. Yleisin lihanvastiketuotebrandi on Quorn, joka ei valitettavasti ole vegaanista. Quornia voi ostaa lähes mistä tahansa ruokakaupasta jossain muodossa, sitä on ylipäätään hirveän hyvin tarjolla. Myös vegaanisia vaihtoehtoja löytyy ihan perusmarketeista, sen lisäksi pienemmät terveysruokaputiikit myyvät vegaanisia liha- ja maitotuotevastikkeita suhteellisen edullisesti. 

Skotlantiin muuttavalle suosittelen Vegan Glasgow+Edinburgh Facebook -ryhmää, jossa keskustelu takaa sen, että tiedät varmasti uusimmista vegetuotteista ja niiden saatavuudesta Skotlannissa. Yhteisössä on lähes 300 jäsentä, joista kaikki eivät ole Glasgowsta tai Edinburghista. Itse en ole vegaani, mutta olen jäsen tuossa ryhmässä. En ehkä tuolla mainostaisi, etten ole vegaani. 

Sen lisäksi yliopistoilla on usein joku vegejärjestö tai vastaava. 

Sen lisäksi Glasgowsta yksin löytyy niin, että minä tiedän, ainakin seitsemän kasvisruokaravintolaa, vaikka tämä on Helsinkiä pienempi kaupunki.

Tescon vegevalikoimaa voi pienemmistä kaupoista olla vaikea löytää, omassa lähitescossani on aika suppea valikoima noita free from -sarjan tuotteita, mutta onneksi täällä isot ruokakaupat tekevät myös kotiinkuljetuksia, eli voin netissä helposti tilata kotiinkuljetettuna ruokaostokseni ja silloin valikoima suurenee niin, että kaikki free from -tuotteet ovat saatavilla helposti minullekin ilman, että pitäisi lähteä etsimään suurempaa markettia. Tuo supermarkettien kotiinkuljetus on ihan oma lukunsa, musta se on maailman paras palvelu. Asettaa meille autottomille helposti saataville ne halvemmat markettituotteet ja suuremman valikoiman. Sen lisäksi niitä ei tarvitse itse kantaa kotiin, eli kerralla voi ostaa enemmän. Esimerkiksi kaiken kissanhiekan tilaan kotiinkuljetettuna, koska muuten sitä pitäisi ostaa kerran viikossa ja mun lihaksilla niiden kantaminen ei oo kivaa puuhaa. 

Niinpä Suomesta tälle saarivaltiolle muuttavalle vegelle luvassa on mässäilyä ja painonnousua. Täältä saa helposti ja halvalla ja paljon ja elämä kasvissyöjälle on niin helppoa, että Suomessa lomaillessa nykyään tuntuu vaikealta, kun kasvisruoan saatavuus ei jokapaikassa olekaan itsestäänselvyys. 

Vegepitsaa

EN JAKSA OLLA KIPEE!!! YHYYY!!!!

Eilen oli onneksi hyvä päivä kun vietin seitsemän tuntia labrassa yksin. Siellä ei ollu ketään! Pysty ihan hyvin piereskelemään ja sikailemaan ku sai olla ihan yksin. Se oli niiiiiiin kivaa. Harmi, että noi labrat on nyt tälle lukuvuodelle sulkeneet ovensa.

Mä haluaisin pikkuhiljaa ruveta ryhtymään ja alkamaan vegaaniksi, koska en voi mitenkään kestävästi perustella itselleni eläinkunnan tuotteiden syömistä - en varsinkaan maitoa. Se tietenkin on jo oman bloginsa eikä edes pelkän postauksen arvionen juttu selitettäväksi, mutta musta yksinkertaisesti eläinten kiduttaminen ja tappaminen ihmisten hyödyn vuoksi kun siihen ei ole mitään tarvetta ahneuden ohella on kestämätöntä. Mä tykkään eläimistä ja ihminen saa kaiken tarvittavan muualtakin kuin eläinkunnasta, joten mitään järkevää syytä niiden syömiselle, tappamiselle ja kiduttamiselle en näe. Paitsi ahneuden ja helppouden, jos ne nyt järkeviä syitä ylipäätään ovat. On ruvennut siis omaa tuntoa kolkuttamaan.

Miten kirjotanki ruoasta joka päivä? Kipeenä tulee vaan mässäiltyä ku ei salaatti kiinnosta. Sen lisäksi pitsa on hyvää ja stressi lisää mässäilyä ja mun uusi julkkisstatus (88 LUKIJAA!!!) lisää kauheasti stressiä. 

Niinpä siis tässä taannoin kokkailimme - eli siis minä kokkasin ja Steffu katsoi vierestä - vegaanipitsaa. Kun on kipeänä terveellinen ruoka ei maistu sitten ollenkaan. Täällä ollaan muuten flunssan kourissa edelleen. 

Juuston korvasimme vegaanisella versiolla Tescon hyllyltä. En osaa kertoa teille pitsapohjaan reseptiä, koska en reseptiä katsellut. Hiivaa en laita.

Täytteenä meillä oli siis kesäkurpitsaa, tomaattia, tomaattikastiketta, herkkusieniä, kahta erilaista "juustoa" ja paahdettuja pinjansiemeniä. Siemenet ripottelin päälle vasta pitsan tultua uunista ja paahdoin ne erikseen pannulla. 

Vaikka itse sanonkin, niin tämä oli ihan käsittämättömän hyvää. 

Naminami!

Vähän psykologiaa.

Kerroin jo aiemmin aiemmasta koulutyöstäni syksyllä. 

Nyt on tullut aika työstää uutta ja uudesta aiheesta. Voisin siis kertoa siitä teille hieman. 

Näissä kuvissa nämä paperit ovat tekemäni taustatutkimuksen jäsentelyä tekstiksi. Kun olin kirjoittanut mietteitä ja lauseita ja tiivistänyt tutkimuksia ja printannut nämä lausahdukset pois ja leikellyt ne omiksi pieniksi liuskoikseen, oli helppo muodostaa niistä koherentti kokonaisuus liimaamalla ne oikeaan järjestykseen. Sen jälkeen sain kirjoitettua noista johdannon helposti. Tuosta tietomäärästä tuli lopulta noin 450 sanan johdanto. Se on juuri se pituus mihin tähtäsinkin. 

Tällä kertaa aiheenani on se, kuinka terveellinen toiminta joskus kannustaa epäterveelliseen toimintaan. Reviewssäni keskustelin lähinnä kolmesta tutkimuksesta licensing effectin (LE) valossa. En tiedä mikä LE on suomeksi, mutta sillä siis tarkoitetaan sitä, kun jokin tietty akti ironisesti kannustaa ihmistä toimimaan täysin päinvastaisella tavalla. Eli siis kun minä nyt olen syönyt tänään keittoa (jotain terveellistä) lounaaksi ja eilen käynyt pitkällä kävelyllä (terveellistä), voin tänään istua perseelläni (epäterveellistä), syödä karkkia (epäterveellistä) ja juoda limpparia (epäterveellistä). 

Tutkittuja esimerkkejä on esimerkiksi se, että kun (valkoiset) ihmiset ovat ensin kannattaneet Barack Obamaa  presidentiksi, suosivat he sen jälkeen enemmän valkoisia tai kun ihmiset ovat ostaneet luontoystävällisiä tuotteita he valehtelevat ja varastavat sen jälkeen todennäköisemmin. 

Artikkelia kirjoittaessani Winston tuli selän lämmikkeeksi ihan omasta vapaasta tahdostaan ja tuntui viihtyvän siinä. Hän nukahti myös välissä.

Omassa artikkelissani keskityin kolmeen tutkimukseen. Ensimmäinen niistä tutkii sitä, kuinka terveellisen ruoan syöminen saa ihmisen luulemaan, että hänellä on nälkä. Tässä tutkimuksessa kahdelle ryhmälle ihmisiä annettiin samaa ruokaa - energiapatukka tai leipää tutkimuksesta riippuen - joka kuvailtiin joko terveellisenä tai epäterveellisenä, kolmas ryhmä ei syönyt mitään. Sitten kaikki osallistujat vastailivat kyselylomakkeisiin saman aikaa, jonka päätteeksi he arvioivat oman kylläisyyden tasonsa. Kaikkein nälkäisimmiksi itsensä kokivat ne, jotka olivat saaneet terveelliseksi kuvattua ruokaa - siis jopa nälkäisemmiksi kuin ne, jotka eivät olleet syöneet mitään. Tutkimuksen päätteeksi osallistujille annettiin ruokaa ja kaikkein eniten kaikista ryhmistä söivät ne, jotka olivat saaneet terveelliseksi kuvattua ruokaa. Siis jo pelkästään se, että syö pienen määrän ruokaa, joka on kuvailtu terveelliseksi, oikeuttaa meidät syömään enemmän. 

Toisessa artikkelissa kaikille osallistujille annettiin placebo -kapseli. Puolelle osallistujista kerrottiin, että kapseli on muka multivitamiinia ja puolelle totuudenmukaisesti paljastettiin, että he saivat placeboa. Nämä, jotka luulivat saaneensa vitamiineja söivät enemmän ja epäterveellisemmin, kokivat liikunnan epämiellyyttävämmäksi ja liikkuivat vähemmän. Erot ryhmien välillä olivat todella suuret. 

Kolmannessa tutkimuksessa osallistujat samaan tapaan saivat kaikki placeboa ja osa luuli saaneensa vitamiineja. Tässä tutkimuksessa kaikki osallistujat olivat tupakoitsijoita ja placebon saamisen jälkeen heidät laitettiin täyttämään kyselyitä huoneeseen, jossa he saivat tupakoida. Vaikka ryhmät oli jaettu niin, että molemmissa ryhmissä ihmiset olivat kutakuinkin yhtä riippuvaisia tupakasta, tupakoivat yhtä paljon, eivätkä suunnitelleet tupakoinnin lopettamista, oli ryhmien väliset erot jälleen suuret. Keskimäärin ne, jotka luulivat saaneensa vitamiineja, polttivat 2.80 tupakkaa täyttäessään papereita, verrattuna placebo-ryhmän 1.65 tupakkaan. Siis vain siksi, että he luulivat ottaneensa vitamiinipillerin. 

Nämä tulokset mitä todennäköisimmin liittyvät omaan kokemukseen haavoittumattomuudesta. Kun ihminen tekee jotain vähänkin terveellistä, kokee hän itsensä paljon vahvemmaksi ja haavoittumattomammaksi kuin mitä hän oikeasti on. Tämän oikeutuksen avulla on helppo tiedostamattaan lisätä epäterveellistä käytöstä ja tämä saattaa osittain selittää, miksi terveellisten elämäntapamuutosten tekeminen on niin vaikeaa.

Tämän tutkielman tekemisten aikana ja jälkeen olen useaan otteeseen huomannu muissa tällaista käytöstä. Itsestäni näitä on vaikeampi havaita. Esimerkiksi Stephen haluaa terveellisyyden ja moraalisuuden nimissä vähentää lihansyöntiään, mutta kun hän tilasi kanasalaatin ravintolassa, puollusteli hän valintaansa sillä, että ei ole viime aikoina syönyt lihaa lähes ollenkaan. LICENSING EFFECT!

Niin tiedättehän kun psykan opiskelijana jatkuvasti ihmiset kyselee, että analysoinko niitä. Sanon aina, etten tietenkään analysoi, mutta väkisinkin analysoin. Teen sitä ihan koko ajan, ihan kaikille. En siis anna mielessäni mitään diagnooseja jokaiselle epämiellyyttävälle ihmiselle, mutta pohdin kyllä miksi kukakin toimii tavallaan ja nautin ihan älyttömästi tilanteista, joissa havaitsen kognitiivista dissonanssia ihmisillä ja voin selittää itselleni miksi heidän tekonsa ovat ristiriidassa keskenään. 

Niin ja itse tilasin vuohenjuustosalaatin. Nimessä on salaatti ja alla on pari salaatinlehteä, joten sillä on juustomöhkäleen syöminen lounaaksi perusteltu. LICENSING EFFECT!

Tämä teksti on kirjoitettu paljon etukäteen, yli kuukausi sitten. En halunnut julkaista tätä varmuuden vuoksi ennen deadlineani, joka on siis tänään. 

Törkee karkkivuori

Todellisuus on ruvennut nyt kolkuttelemaan ovelle. Ensimmäiseen tenttiin on aikaa vain puolitoista kuukautta, lukemista on ihan taivaallisen suuri määrä ja yksi kurssityö on vielä ihan kokonaan kirjoittamatta. Katsotaan miten tässä käy. Voi olla, etten selviä tästä urakasta hengissä. Nyt vielä päätä pakottaa ja jomottaa, öisin nousee aina kuumetta, aamulla herää kurkku kipeänä ja räkä valuu nokasta läpi päivän. Stressi ja kiire ja ihmisten painostus tehdä sosiaalisia juttuja ei auta nyt ollenkaan. Ei, en todellakaan ole lähdössä dokaamaan ennen kuin tentit ovat ohi!

Onneksi stressiin ja paniikkiin posti toi apua, nimittäin fromfinland.fi -nettikaupasta tilatut ulkomaiset kotimaiset hyvät.

Paketin perille tuloon kului kahdeksan päivää, eli ei tosiaan mitään aivan mahdottoman pitkää aikaa. Kuitenkin sen kylkiäisenä oli anteeksipyyntölappu viivästyneestä lähetyksestä. 

Olen aiemmin tilannut suomikaupalta ja heiltä lähetyksen vastaanottamiseen menee yleensä ihan normaalisti saman verran. Ei mua tuo viikon venailu kyllä hetkauttanut puoleen tai toiseen, mutta multa oli jäänyt saamatta toimitusvahvistus, joka sai luulemaan, että pakettia ei tulisi ollenkaan. Olin siis jo päivää ennen paketin saapumista laittanut kiivasta sähköpostivalitusta siitä, että paketti ei muka olisi lähtenytkään. Hävetti hieman kun posti kolkutti ovelle vain muutamia tunteja myöhemmin toimittaessaan mulle kasan mässäiltävää höystettynä viivästymisanteeksipyyntölahjaksi saamallani puuveitsellä ja luomutyrnikarkeilta. Nuo karkit ovat vielä kaiken lisäksi vegaanisia, eli kelpaavat maistiaiseksi kavereillekin. 

Sitten itse siihen päätilaukseen. Paketin sisältö oli lähes kokonaan herkkuja ja nameja. Olin pitkään himoinnut suomalaista sokeria ja kun useaan otteeseen äidiltä ja siskolta anelin karkkilähetystä tuloksetta, otti suominettikaupat musta vallan ja saivat tilaamaan heidän kauttaan. Hinnathan toki ovat korkeammat kuin ruokakaupassa, mutta jos tilaan samaan tahtiin kuin ennenkin saan paketin vuodessa ja ehkä se on ihan perusteltua. 

Paketti koostuu suureksi osaksi heräteostoksista, mutta näitä heräteostoskeittiöliinoja olen kuolaillut jo ennenkin. Varsinkin tuo traktori on musta aivan ihana. En tiedä miten näitä raaskii käyttää!

Paketissa oli karkkia niin järjetön määrä, että jo niiden katselu saattaa aiheuttaa kakkostyypin diabetesta. Ollaan sit paitsi melkein jo mussutettu kaikki ne herkut, jotka mun flunssahemmotteluiksi hankittiin. Itse toivon näiden suomiherkkujen kestävän hyvän aikaa ja osa näistä ei onneksi edes ole minulle ja Steffulle. Täällä muuten tosi moni purkka on sisältää eläintä ja sillä on suomalaisia ksylitolipurkkia ikävä.

Tätä kirjoittaessani olen tuhonnut jo lähes kaikki Geisha-suklaat. Tuo maustepurkki sisältää dippisekoitusta, jota en malta päästä kokeilemaan. Ruisnapit taas ovat loistavia lounaskäyttöön ja Fazerin suklaita tuskin tarvitsee perustella. Mitään noista mauista ei ole ollut myynnissä vielä silloin kun asuin Suomessa ja ne ovatkin nyt sitten kokeiltavissa. 

 

Winston oli aivan todella ärsyttävän kiinnostunut tuosta kardemummasta ja yritti useaan otteeseen varastaa sen. 

Toisin kuin suomikauppa, tämä fromfinland.fi  ei myy muuta kuin Suomessa valmistettuja tuotteita. Se on konseptina musta tositosi hyvä ja kiva. En ole itse ihan varma enää mikä valmistetaan Suomessa ja mikä ei ja kun kyselin jenkkipurkan perään sain tietää, että sitä ei enää valmisteta Suomessa. Vaikka jenkkipurkkaa olisin siitä huolimatta halunnut ostaa, niin onhan toi Suomalaisen suosiminen tietenkin hyvä juttu. Varsinkin kun nyt, kun mielenkiintoni heräsi ja Leafin tuotteiden valmistusmaan selville saaminen onkin yllättävän vaikeaa. Parempaa vastausta kuin "Eurooppa" tai "eri puolilla Eurooppaa" en löytänyt mistään. Onkohan eri puolilla Eurooppaa synonyymi itä-Euroopalle? Itse Jenkki-purukumin valmistusmaa on ilmeisesti Turkki, joka ei edes edelliskerran kun karttaa vilkaisin kuulunut Eurooppaan. Toisaalta Turun Sinappia myös Suomen Elintarvikeliiton mukaan valmistetaan Puolassa eikä Suomessa ja sitä pystyy tilaamaan fromfinlandin kautta. Hämmentävää. 

E: Meitsi sekoilee jotain, koska ostin Auran Sinappia, en Turun Sinappia. Eli Suomessa on tuotettu. Kiitos tarkkasilmille huomauttamisesta!

Näillä näkymin myös ensivuonna karkkihimotilaukseni tulee tehtyä fromfinlandin kautta, ellei jotain järisyttävää tapahdu. Suosittelen siis tuota nettikauppaa lämpimästi.

Niin ja mua on parissa postauksessa epäilty piilomainonnasta, mikä jo ideana mua hieman huvittaa. Siis joku luuli, että sain Benefitin tuotteita ilmaiseksi. I wish. Kukaan ei kuitenkaan maksa mulle bloggaamisesta missään muodossa yhtään mitään, eli en piilomainosta fromfinlandia tai muitakaan. He eivät edes tiedä, että kirjoitan heistä postausta. 

Ravintolaillallinen.

Meidän lähipiirialueeltamme löytyy muutama ravintola ja himo kokeilla ne läpi on tietenkin suuri. Yhteen pubiin ja yhteen kahvilaan ollaan onnistuttu pettymään valtavasti, mutta onneksi tasapainottamaan löytyy hyviäkin menomestoja. 

Nick's Italian on Hyndland roadilla ja ulos päin se ei näytä melkein miltään. Hinnat ovat aika korkeita, joten ihan hirveän usein tuonne ei kyllä tulisi mentyä. 

Nick's on jaettu niin, että alakerrassa on baari ja yläkerrassa ravintolapuoli. Tilat on kivasti jaettu ilman seiniä ja jakamiseen on käytetty noita viinihyllyjä ja muita tilanjakajia. Musiikin puolesta taustalla soi vähän rennompi poppi, jota ilman ravintola olisi tuntunut ehkä hieman liian tärkeältä. Näin tunnelma oli kuitenkin melko rento. 

Valitettavasti ruokalistalla ei ollut paljoa kasvisvaihtoehtoja ja vaihtoehtoni jäivätkin joko pastaan tai pitsaan. Valitsin noista ensimmäisen. 

Ja se oli ehkä paras pasta-annos mitä olen eläissäni syönyt. Hintaa tuolla oli runsaat 10 puntaa, mutta se oli ihan täysin sen arvoinen. Tuo annoskoko ei jätä ketään kylmäksi. Mä olin puolivälissä lautasellista ihan hirveän täysi, mutta en vaan voinut lopettaa syömistä kun tuo oli niin hyvää ja tyhjensin melkein koko lautasen. En ihan. 

Steffu otti fish and chipsiä, mistä vähän sitä mollasin. Tuli sitten hienoon Italialaiseen ja tilasi tuon. Moukka. Se oli kuitenkin Steffun mukaan tosi hyvää fish and chipsia ja kaikki oli käsin tehty paikan päällä. Tuo näyttää kieltämättä paremmalta kuin normaali fish and chips -annos. 

Vaikka pääruoasta tuli ihan hirveän täyteen ja olo oli jo siinä vaiheessa ähkyinen, oli ihan pakko ottaa jälkiruokaa. Pakko siksi, että mulle oli etukäteen kerrottu, että siellä on jumalaisen hyvät jälkiruoat. 

Itse tilasin tuollaisen täyteläisen suklaakakun kera jäätelön. Tuo oli ehkä hieman liian rikasta jälkiruoksi ja olisi ehkä kakkukahveilla mennyt sellaisenaan. Ihan tosi hyvää tuo oli, mutta liian rikasta siihen nähden, että olin jo valmiiksi ihan ähkyissäni. 

Steffu tilasi Belgian Wafflesia. Maistoin ja se oli hyvää, tosi hyvää. Parempaa ku tuo suklaakakku, joka sekin oli hyvää.

Tämä oli harmi kyllä paras ravintola, missä oon Glasgowssa käynyt. Harmi kyllä siksi, että haluaisin hirveästi sanoa, että joku vegemesta on parempi, mutta kyllä tämä vei voiton kaikesta satanolla. Tasan menen uudestaan, vaikka en ehkä ihan hetkeen, koska hinnat tuolla ovat aika paljon yli meidän varallisuutemme. 

Muumit ja Tove Jansson ovat Ruotista.

Ainakin jos meidän yliopiston kirjakaupalta kysytään. Miten kateelliset länsinaapurit tässä onnistuivat?

Kävin kyllä huomauttamassa kassalla, että muumien kansallinen identiteetti on täysin suomalainen ja suomenruotsalaiset eivät ole ruotsalaisia vaan suomalaisia. Sanoi siirtävänsä nuo tuosta pois, mutta saas nähdä. Näin se naapurimaa vie meiltä viimeisenkin ylpeyden hippusen. Sen vielä kestän kun joulupukkia ja saunaa omakseen väittävät, mutta muumeja ette multa perkele vie!

Täällä ei vielä olla parannuttu, mutta valitettavasti vapaaseen ei juuri nyt ole aikaa. Rennommin olen kuitenkin ottanut ja kuumeiselta ei olo enää tunnu kuin aamuisin. Eli siis enää ei tarvitse sääliä mua, mutta toki saa sääliä, jos haluaa.

Niin ja Jammu Siltavuori kuoli. Miltä pitäisi tuntua, kun lukee tuollaisen uutisen?

Äärimmäistä valitusta.

Nyt on ihan tosi kakkapäivä, joten aion huoletta kirjoittaa valituspostauksen siitä, kuinka hemmetin rankkaa mulla on. Teillä muilla elämä on tietenkin niin paljon helpompaa.

On ihan käsittämättömän tylsää olla kipeänä. Pää tulee kipeäksi kun katsoo läppärin ruutua vartin, telkkaria ei voi laittaa päälle kun siitä lähtee ääntä ja nukkuakaan ei ihan loputtomiin voi. Kurkku on ihan hirveän kipeä ja olen melko varma, että siellä on lasinsiruja tai partaterä tukossa. Joka kerta kun nousee ylös ja yrittää tehdä yhtään mitään rupeaa huippaamaan ja painovoima pakottaa istumaan alas ja pistämään makuulle. Jo ylös istuminen välistä huippaa. Jano on jatkuvasti ja aina kun juo sattuu kurkkuun ihan sietämättömän paljon. Pelkkä ajatus hunajavedestä ja ruoasta pistää oksettamaan ja välillä joudun makamaan lattialla, koska jostain käsittämättömästä syystä sängyllä ja sohvalla maatessa tulee välillä huono olo. 

Ehkä lattialla on viileämpi. 

Ainoa asia, mikä yhtään lohduttaa, on Winstonin halukkuus tulla nukkumaan mun vierelle riippumatta siitä missä nukun. Ollaan makoiltu ja nukuttu lusikka-asennossa koko päivä tänään ja eilen. Steffu otti meistä kuvatodistusaineistoa edellisen päikkäreiden aikana. Winston on herkempi heräämään kuin minä, joten hän tarkastelee kameramiehen puuhia kun itse tuhisen menemään. 

Tässä mahdollisesti blogihistorian epäimartelevimmat kuvat. 

Kait mulle on nyt lupa viettää tämä päivä säälien itseäni. Olen tätä postausta kirjoittaessa jo kertaalleen joutunut käydä halaamassa vessanpönttöä. Ei ole kivaa. Siinä halaillessa huomasin, että kylppäri on ihan törkeässä kunnossa ja vaatii äkillistä siivousta. Siivoan sen yleensä kunnolla joka viikonloppu, mutta nyt olen sen sijaan viettänyt viikonloppuni pyörien kuumehuuruisen itsesäälin vallassa hikisessä sängyssä. Eli siis great, nyt joudun siivoamaan sen ennen seuraavia päikkäreitä Winstonin kanssa. Pyykitkin olisi pesemättä ja kouluhommat tekemättä. Miten parin päivän sairastelu tuntuukin yhtäkkiä pilaavan koko elämän! Kaikki pikkuongelmat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja eniten pelottaa, etten huomenna pääse yliopistolle, kun on pakko mennä. Pakko mennä. Miksen voi olla kipeänä silloin kun on aikaa olla kipeä? Olisin paljon mieluummin ollut kipeänä vaikka joulun tai uuden vuoden tai tammikuun. 

Sen sijaan, että tekisin jotain kehittävää makaan tässä nyt ja valitan blogissani siitä, etten tee mitään kehittävää. Sitten toisaalta kun kouluhommiin tai mihinkään muuhunkaan keskittyminen tuntuu ihan mahdottomalta. Katsokaa nyt miten tämäkin valitsus hyppii aiheesta toiseen päättömästi. 

Kirjoitan jonkun ihanan ihkudaa hyvänmielenpostauksen kyllä heti kun se hyvä mieli tulee jostain ja tauti menee pois. Siihen asti valitan vaan kaikille koko ajan. Tai siis valitan täällä blogissani, en muualla. Kukaan ei jaksa kuunnella kun joku kähisevällä äänellä valittaa kylppärin likaisuudesta ja tiskaamattomista tiskeistä sen sijaan, että oikeasti tekisi asialle jotain.

Nyt menen kyllä pesemään kylppärin. Tai ainakin aloitan. Lopetan jos pökrään, oksennan tai kuolen kesken kaiken. Pesen ehkä pyykitkin. Ellen kuole. Sanoinko jo, että kurkkuunkin sattuu ja räkää tulee ja vatsakin on sekaisin?

Säälikää nyt joku mua perkele! 

Elämäni Aakkoset: A niin kuin Avuttomuus

Minäkin nyt sitten lähden elämäni aakkosten villitykseen. En niinkään siksi, että pakottaisin itseni kirjoittamaan jotain jokaiselle kirjaimelle ja pakottaisin itseni postailemaan, vaan siksi, että se on musta hirveän kiva tapa keksiä postausaiheita. Tää avuttomuus nyt vaan sattuu olemaan juuri nyt parhaillaan, koska olen hieman kipeänä. Nyt kaikki Glasgown Yliopiston opiskelijat miettivät, että onko mulla SE tauti. Tuskin. Olo on ihan törkeä silti. 

Meidän yliopistolla on siis sikotauti epidemia ja mullakin on pari tuttua sen jo onnistunut sairastamaan. Rokotuksista huolimatta. Itselläni sitä tuskin on, kipeänä olen muuten vaan. Jos olisi sikotauti ei voisi mennä yliopistolle ja mulle hommista joustaminen ei juuri nyt ole vaihtoehto, joten olen ihan vaan tavallisessa räkäisyyskuumetaudissa. Jos tämä nyt rupeaa sikotaudimmalta näyttämään, niin toki jään huomenna känkkäränkkäilemään kotiin. Pikkukuumeen takia ei ole varaa jäädä. 

Ikävä tässä on kun ei voi keskittyä mihinkään ja olisi juttuja tehtävänä ja jutut pitäisi saada huomiseen mennessä tehdyksi ja tehdäkseen ne, pitäisi pystyä keskittymään. Sen lisäksi mun piti myös tänään mennä pelamaan tennistä, mutta koska olen avuttomassa kunnossa ja jo ylösnousemus tuottaa pyörrytysfiiliksiä pääkopassa, on pakko pysyä sängyn pohjalla. Olisipa niin, että olisin sitten vaikka kolme viikkoa kipeänä kun on tentit ohi, juuri nyt avuttomuus tuntuu ihan ylitsepääsemättömän ahdistavalta kun deadlinet koputtaa selälle. 

Törkeässä olossa ja kipeänä olossa parasta on se, että joku ihana Steffu hemmottelee avutonta. Tautisuuteen auttaa sokeritaudin harkitsematon äkkihankinta. Järjetön määrä hemmottelua!

Hirveintä kipeänä olossa on tietenkin se, että ei ole makuaistia. Kaunis ajatus silti. 

Kävely urbaanissa kaupunkiympäristössä.

Ostin sellaisen kirjan, missä oli kaikkia eri kävelyreittejä Glasgowssa ja lähiympäristössä. Käytiin siis Steffun kanssa tällaisella kävelyllä meidän lähiymäpäristössä.

Kävely alkoi Hyndland Parkista eli Wee Parkista (suom. pikkupuisto) kuten paikalliset sanovat. Tuo juomalähde on ollut tuossa yli sata vuotta ja se kuulemma toimii edelleen.

Paitsi että paskat toimi. Kokeiltiin ja ei sieltä mitään tullut. 

Tämä entinen kirkko, joka näkyy myös ekassa kuvassa taustalla, on teatteri. 

Yksi näitä Glasgown West Endille tyypillisiä mäkiä. Täällä saa reisilihastreeniä jatkuvasti, koska näitä mäkiä on joka paikassa. 

Sitten katseltiin näitä kalliita rikkaiden ihmisten taloja. Tämäkin on tönöttänyt tässä 160 vuotta ja koko sinä aikana sillä on ollut vain kolme omistajaa. 

Tämä on West Endin vanhin talo. En muista sen vuosia, mutta oli se vanha. 

Tästä otin kuvan, koska yhdestä noista ikkunoista joku katsoi meitä niin kuin me ei oltaisi saatu kävellä tuolla kun ei olla tarpeeksi rikkaita. Tämä olikin ehkä rumin talo tuolla. Kuvitella, että tuossakin asuu vain yksi perhe ja pihassa neljä luksusautoa (kaksi ei näy tässä kuvassa). On se elämä joillain rankkaa kun joutuu noin isoa taloa huoltamaan. Ei käy kateeksi! Varmaan joutuvat jatkuvasti ohjeistamaan siivoojaakin. 

Tämä on yksi niitä hiljaisia kalliita kämppiä. Näissä haluaisin oikeasti asua, sijainti on ihan top notch ja on hiljaista ja kaunista ja ihanaa. Sitten kun olen rikas, ostan tuosta itselleni kämpän. 

Katsokaa nyt miten hyvin Steffu sopii tuonne!

Katsoin tätä kuvaa vaikka kuinka kauan, enkä muistanut miksi nappasin näin huonosti rajatun kuvan, jossa ei muka ole mitään, kunnes sitten tajusin. Huomaako muut?

Tämä talo on Charles Rennie Macintoshin suunnittelema. Vähintäänkin ihana. Voisin mä tossakin asua. Tämä on siis (onneksi sentään) paritalo.

Tämä on jotenkin oudosti vähän italialaistyylinen. Enää tuo ei ole yhden perheen omistuksessa vaan tuossa on useampi asunto. 

Voisiko joku antaa mulle vähän rahaa, niin voisin ostaa itselleni tosta asunnon?

Tai tästä? Tämäkin on alun perin ollut yhden perheen koti, nyt kahden jos oikein käsitin. 

Nämä kämpät tässä on musta kans tosi söpöjä. En ole varma onko noi enää nykyään Townhouseja vai aukeaako oven takaa useampikin kämppä. Ihan sama kummin, niin tuossa olisi ihana asua. 

Tämä puisto sen edustalla on yksinäinen. Sinne ei siis saa mennä, ellei sinne ole omia avaimia. Vähän turhaa. tossa se on tyhjillään, koska kukaan ei ole tarpeeksi rikas mennäkseen sinne. 

Joku kirkko taas. Täällä on todella, todella kauniita kirkkoja.

Tästä kävelen ohi joka päivä. Nämä ovat siis townhouseja tai Suomessa näitä varmaan kutsuttaisiin rivitaloiksi. Aika pieniä nuo taloiksi ovat, mutta kuitenkin isompi kuin pelkkä kerrostalokämppä. Aivan ihania nämä ovat ja mä haluaisin asua jossain tällaisessa. 

Näillä alueilla kävellessä aina toivon, että olisin sen verran varakas, että voisin ostaa tällaisen asunnon itselleni jonain päivänä. Todellisuudessa en tule ikinä kuulumaan siihen ihmisryhmään, jolla on varaa omistaa oma asunto. Tulen siis olemaan aina yksi meistä vähävaraisista vuokra-asujista. 

Katsokaa nyt miten kaunista tuossa on! 

No onneksi tää meidänkin koti on ihan ok...

Niin ja suosittelsin lukemaan tämän blogitekstin Konysta Bristol Diaries -blogista, ihan mielenkiintoisia pointtereita.